Hups!

Hyvänen aika kun taas on mennyt päivät ja viikot siihen malliin, ettei meinaa perässä pysyä! Siis mun potut ovat tuottaneet aivan hurjana mukuloita, niin paljon että koko toinen rivi piti pistää perunakellariin syksyn varalle! Ensimmäisestä rivistä olemme syöneet puolet ja puolet on vielä jäljellä. Mittasin yhden perunan antaman sadon, siitä tuli 1,3 kiloa! Mieletöntä! Mä niin tykkään perunoista, ne vaan kasvaa ja kasvaa ja yhdestä istutetusta Siikli-potusta saa parhaassa tapauksessa yli kilon perunaa. Aika hyvä hyötysuhde! :D

Toinen mikä on pelittänyt hyvin, on pavut. Ensin ne näytti tosiaan siltä ettei satoa tule tänä vuonna, mutta yhtäkkiä ne lähtivät kasvamaan ja kukkia piisasi! Nyt olen keräillyt niitä joka toinen tai kolmas päivä ja muutaman kerran on tullut litran pussi täyteen. Niistä sainkin mukavasti papuja pakkaseen, ovat siellä talven varalle.

Sipulit olivat myös menestys, ne nostin viime viikonloppuna viimein ylös maasta. Hyviä sipuleita, tein muutamasta sipulisäilykettä punaviinietikkaliemeen. Sen saa syödä vasta myöhemmin maustuttuaan, eli ei ole hajuakaan mitä on tullut tehtyä...

Kesäkurpitsat eivät sen sijaan ole menestyneet laisinkaan tänä kesänä. Tuulikin toinen taimi toimii, sainkin heiltä yhden valtaisan kurpitsan, jonka sitten pistin säilykkeeksi omenaviinietikkaliemeen.

Purjot tuntuvat kasvavan hyvin, olen niitä harvennellut hieman ja harvennuksen kohteeksi joutuneet kasvit laittanut pakkaseen. Kun vaan vielä jaksaisivat kasvaa, purjo on hyvää! :)

Porkkanat pitäisi myös nostaa, mutten ole saanut aikaiseksi. Niilläkään ei ole ihan hyvin mennyt tänä vuonna, mutta kyllä ne pienetkin hevoselle kelpaa.

Kehäkukat kukkivat hienosti, vein niitä äiteellekin tuliaisiksi :)

Perunoita nostaessa Kari kävi miettimässä, että onko hyvä ettei pottumaata ole tämän enempää. Naureskelin, sanoin että oli kyllä kuukausi takaperin mielessä se pottumaan laajennus, mutta nyt kun näitä nostaa niin olen melkoisen tyytyväinen näihin vaivaiseen kahteen riviin! :D

Ensimmäinen sato

Pavut (ne suoraan maahan istutetut) ovat ryhtyneet kasvamaan lämpimien säiden ilmaannuttua. Lehdetkin näyttävät jo kunnollisilta, eikä sellaisilta puolittain pakastuneilta. Aika tukeva jämäkkä varsi näyttäisi olevan, toivottavasti vaan jaksavat kukkia! :)

Sen sijaan nää kotona alkunsa saaneet papuset ovat mielenkiintoisia. Ne rönsyilee sinne ja tänne,  kukkaa pukkaa ja tulitikun paksuisia piskuisia pavun alkujakin on tulossa. Nämä pavut retkottaa pitkin pituuttaan kasvislaatikossa ja kasvattaa pitkiä, hmmm... pavunvarsia.

Kukkia löytyy myös kehäkukkarintamalta, nuppuja on hurjat määrät ja pirteät pääosin oranssit kukat ovat ihania katsella <3

Perunamaa on myös valloillaan, mun potut ovat aika rehevässä kunnossa! Kuvasin ensin, kokeilisiko viimein nostaa yhden kasvin mullasta?

Siiklin kukkanen näyttää tuollaiselta:

Puikulan kukka on hieman erilainen:

Kuvauksen päätteeksi kiskoin pari vartta irti mullasta, jonka jälkeen Kari tuli auttamaan sen puskan kanssa. Ja mitä sieltä paljastuikaan, perunoita! Olin aivan tohkeissani, mä sain ekat omat uudet potut tälle vuodelle! Keräsin kaikki pienetkin potut talteen ja laitoin pussiin, tästä saa jo kahteen kertaan syötyä. Jos jokaisesta puskasta tulee noin monta perunaa ja ne vielä koko ajan kasvaa suuremmiksi, niin minähän elän herroiksi perunoideni kanssa! :D

Suomen kesä

No tämä "kesän" alku on, kuten kaikki tiedämme, ollut melkoisen vilpoista. Olen masentuneena katsonut kesäkurpitsan, papujen ja purjon taimenia, raukka-parkoja. No juu, kuulin kyllä, että niitä kotona kasvatettuja olisi pitänyt ulkoiluttaa ennen kuin ne lykkää maihin, mutta voi mun kasviksia!

Kesäkurpitsa oli aikamoisessa shokissa jouduttuaan ulos ja pavut ovat viittä vaille vainaita. Ne papuset, jotka istutin suoraan maahan, ovat vahvempia kuin muut lajitoverinsa. Kotona alkunsa saaneet on sen näköisiä että jos sieltä yhtäkään papua tulee, niin se alkaa lähennellä ihmettä. Suoraan maahan istutetuillakaan ei asiat ole hyvin, yhdet lehdet ovat saaneet aikaiseksi ja kasvu onkin sitten jymähtänyt siihen. Kesäkurpitsa on nyt jo saanut pari lehteä lisää, mutta kyllä tuo kitukasvuista on.

Purjot... No joo, antaa olla.

Mutta sen sijaan sipulit kukoistaa ja kasvaa komeasti, niissä on niin komiat varret että huh huh! Ja porkkanat vetää vartta ja juurta kilpaa sipuleiden kanssa. Niitä olen jo harvennellutkin, sain hevoselle muutamat natustelupalat ja itselle otin neljä suurinta harvennusta, olkoonkin että olivat pikkurillin paksuisia miniporkkanoita. Pilpoin ne silti ruuan joukkoon, jee! :)

Perunoissa on upeat varret, mutta epäilin hieman pottujen puutetta juuristossa. Karihan tutki pelkoni oikeaksi, hän oli kurkkinut omia pottujaan ja todennut ettei siellä perunoita kyllä ollut. Pahus. Suurin osa mun istuttamistani potuista on siikliä, mutta kolme vai neljä puikulaa pääsi kanssa multiin. Olisikohan pohjoisen oloihin tottunut puikula tehnyt perunoita..? *hymyilee toiveikkaana*

Uusi kasvis ja muuta sälää

Viime vuonna sain Tuulikilta hänen kasvattamansa ison purjon ja tuli mieleen, että minäkin voisin moisia kasvatella. Siispä osti siemeniä ja kotona laitoin ne turveruukkuihin taimikasvatukseen. Nyt kun säät ovat olleet mitä mainioimmat ja lämpöä on luvassa enemmänkin, ripsottelin purjon siemeniä kasvislaatikkoonikin siistiin riviin. Kun ne on kylvetty suurin piirtein samoihin aikoihin, mutta osa kotona ja osa ulos, tulee mielenkiintoinen seuranta itämisen suhteen. Kummat itää ja kasvaa nopeammin? Molemmilla on suurin piirtein samat multaolosuhteet, mutta kotona tietenkin on lämmintä tasaiseen.

Perunat laitoin multaan lauantaina. Kari oli istuttanut omansa jo aiemmin ja sanoi sitten että laita tuon verran väliä perunoille ja näytti käsillään reilua jalan mittaa. Joo, okei. Lapioin tasaiseen palstaani keskelle käytävän ja Tuulikki hihkui neuvoja kauempaa. Ihan hyvä että sain neuvoja, mulla nimittäin ei ollut hajuakaan siitä mitä mä teen! :D

Taika-koiran avustuksella valitsin Siikli-perunoita pahvilaatikosta ja laittelin niitä sitten kahteen riviin. Kari oli varannut mulle parikytä pottua, mutta oli näitä kyllä selkeästi enemmän... Olikohan heiltä jäänyt yli? Olin tuonut kotoota "hieman" itäneitä puikuloitakin, ajattelin lykätä nekin sinne maahan, mutta tila alkoi uhkaavasti vähetä. Voi hyvänen aika, mä tarvitsen lisää perunapeltoa. Täytynee ehdottaa, josko syksyllä vetästäisiin pottumaa siihen mittaan mitä oli alun perin ajateltu. Kolme puikulaa kuitenkin sain ängettyä toisen rivin päätyyn, saa nähdä mitä niistä kasvaa vai kasvaako mitään.

Kuulostaako muuten "Nälkä kasvaa syödessä" jotenkin tähän tilanteeseen sopivalta..?

Varsinkin kun mietin että kun laitoin purjot laatikon päätyyn, niin pavuille alkaa olla tilat vähissä. Herttinen sentään, mun on pian aloitettava tuo puhe omakotitalosta uudestaan kotosalla, tai joudun maksamaan maavuokraa tallilla. Kari jo tänään kysyikin, että tarviitko lisää tilaa, kun motkotin pavuista ja perunoista. Tuulikin raivaamaa entistä mansikkapeltoa saisi kyllä ottaa käyttöön jos jaksaa kääntää ja laittaa. Saattaapi olla, että otan vielä pienen projektin siitä kohtaa. Siis miten tämä homma on nyt lähtenyt elämään ihan omaa elämäänsä, viime vuonna olisin ollut tyytyväinen jos mulla olisi ollut edes 50x50cm pläntti papusia kasvattaakseni, nyt on jo laajennuksen laajennukset mielessä! :D

Sain laitettua tänään kesäkurpitsojen istutuspaikan kuntoon, joten niiden kannalta sopivia istutussäitä tässä vain odotellaan.

Niin ja istutin tänään myös ne neljä kotona kasvattamaani sipulia laatikkoon lajitovereidensa seuraksi. Olivat kuin aivan eri kastia nämä sipulit. Ne sipulit, mitkä olin istuttanut suoraan laatikkoon, olivat pienellä, max 8cm pitkällä vihreällä varrella, ja ne olivat paksuja. Näissä kotona kasvaneissa sen sijaan oli parhaimmillaan 20cm varret, mutta ne olivat ohuita ruipeloita ne varret. Toivottavasti kotikasvatetut toipuvat shokista ja jatkavat elämäänsä ulkomaailmassa...

Nyt kun jäin asiaa miettimään, niin niinhän ne viime vuonna pavutkin tekivät. Kotipavut olivat hentovartisempia kuin ne pienemmät ja paksummat ulkopavut. Kotikasvuisista tuli enemmän papuja, osasyynä varmaankin se, että ne valtasivat enemmän ja nopeammin alaa ja ravinteita.

Hassua, en ole koskaan ollut kiinnostunut kasveista tai kukkasista, mutta nyt tämä hyötypuutarhan suunnittelu, tekeminen ja seuraaminen on aivan ihanaa! :)

Ikkunalauta täyttyy :)

Istutin papujakin viimein turveruukkuihin ja laitoin ikkunalaudalle. Hieman huvitti tuo istutus, olin ottanut uusiin turveruukkuinin lisää palanutta lantaa ja kun sain istutukset valoisaan paikkaan, huomasin vieressä olevat purkit. Jooh, siellä olisi ollut valmiina ruukkuja, mutta olinpa innoissani täytellyt uudet ruukut!

Kasvislaatikkokin sai ensimmäiset siemenet, laitoin toiseen päätyyn rivin kehäkukkia, rivin porkkanaa ja puoliväliin asti sitten istukassipulia. Päälle laitoin harson kylmältä suojamaan, tästä se lähtee! :)

Ja loppuosaan tulee papuja, ensin istutan nuo esikasvatetut ja sitten laitan maahan suoraan papuloita, jos niistä saisi hieman pidempään satoa. Toimiikohan pavut niin..?

Esikasvatuskipot ikkunalaudalle

Aivan ihanaa, nyt on korkattu sitten tämän kevään turveruukut! Otin eilen tallilta palanutta hevonkakkaa valmiiksi ruukkuihin ja tänään lisäsin niihin istutusmultaa päälle. Viimeiset kesäkurpitsan siemenet pääsivät multiin hetken liotuksen jälkeen ja sitten lämpimään ikkunalaudalle kasvamaan.

Tuli mieleen, ettei mulla ole hajuakaan voiko istukassipulia esikasvattaa turveruukussa. En antanut tietämättömyyteni haitata asiaa, vaan tein neljälle sipulin alulle omat ruukut. Jos saisi ne vaikka hieman aiemmin syömävalmiiksi kuin viime kesänä... Ei kai tämä voi ihan pahasti mennä metsään, niitä alkuja on tuolla vielä pussillinen. Hurjan mielenkiintoista!  :D

Kasvukauden aloitusta

Nyt pääsiäisenä olikin loistava sää kasvislaatikon tarkistukselle. Sulanut oli pohjia myöten, joten kääntelin Karin esimerkistä talikolla mullat nurin. Sitten kyselin, että mitä nyt pitää tehdä ja lisää palanutta lantaahan sinne piti laittaa kottikärryllinen.

Ei muuta kuin lapion ja kakkakottareiden hakuun Taika-koiran seuratessa tarkkaan puuhia. Kyseinen hauveli jeesasi kovasti, kun lapparoin palanutta lantaa ja kuskasin lastin kasvislaatikolleni. Kippasin puolet lannoitteesta toiseen ja puolet toiseen päähän ja sekoitin ne sitten vanhoihin multiin.

Seuraavaksi hain jo hanskatkin tallista uskollisen avustajakoiran seuraamana, ja käsin vielä rikoin isompia multa- ja lantapaakkuja pieniksi. Tasoitettuani laatikon sisällön katselin arvioivasti sitä ja muutin taas kerran suunnitelmia. Voi hyvänen aika, mulla on about kahdeksan suunnitelmaa paperilla ja yhdeksättä pukkaa...

Kari hääräsi talikon kanssa perunapellon kimpussa ja menin katsomaan tilannetta. Meillä jäi viime syksynä hieman vaiheeseen tuo perunapelto, innostusta mulla oli enemmän kuin voimia. Jo käännetylle osalle oli laitettu lantaa ennen "talvea" (not by me!) ja kun kerran isäntäkin siellä hääri, niin minunkin piti mennä auttamaan. Käänsin kaksi riviä lapiolla ja sitten riitti rehkiminen, tai en pääse aamulla ensinkään ylös! :)

Ennen kotiin lähtöä laitoin vielä mukana olleisiin turveruukkuihin pienet määrät palanutta lantaa pohjalle, huomenna on nimittäin aika laittaa siemenet esikasvamaan! Istutusmultaa mulla olikin viime vuodesta jäljellä ja samaten kesäkurpitsan siemeniä, ne olisivat ensimmäisenä pääsemässä alkuun.

Istukassipuliakin sain ostettua verkkopussissa, eli sipulit on turvattu! :D Sitten tuli mieleen purjo, Tuulikin purjot viime vuonna olivat tosi hyviä, sain häneltä yhden ison maistiaisiksi. Ja tänään maistoin ensimmäisen kerran tälle vuodelle ruohosipulia, se puski jo innolla ylös maasta ja oli pakko nipsaista pari mehevää vartta suoraan suuhun! Nam!

Nyt kun raparperit alkavat nousta maasta, niin ehkä uskallan sen vimosen raparperipussukankin käyttää pakkasesta vaikka kakun tekoon. Ihanaa, kun kasvukausi alkaa uudestaan! :)