Löysin hyvän vinkin, kannattaa käydä lukasemassa! Näin hevosen omistajana lannoitetta riittää koko vuodelle... ;-)
http://www.iltalehti.fi/piha/2013100817580407_ph.shtml
lauantai 26. lokakuuta 2013
maanantai 14. lokakuuta 2013
Kasvislaatikon siivous
Olin ollut laiskalla päällä jo pidempään, mutta nyt oli taas aika keskittyä kasvislaatikkoon. Pitihän se saada talvikuntoon ja porkkanat ja valkosipulit istutettua! Valkosipulia ostan ensi viikonlopuksi, porkkanan siemeniä mulla vielä onkin jäljellä keväästä.
Aloin siistimään kolmipiikkisellä haravalla multaa ja istahdin sitten laatikkoni reunalle. Yritin istua sen verran kulman päällä, ettei laudat räsähdä rikki... Poistin kaikki rikkaruohot, mutta puiden lehdet sinne kyllä jäi. Ajattelin, ettei niillä ole niin väliä.
Sain seurakseni Taru-koiran, joka oli jostain syystä kovin hempeällä tuulella ja kaipasi rapsuttajaa kovasti. Siinä sitten rapsuttelin toisella kädellä ja kuokin toisella, hieman oli kyllä kökkö asento.
Sitten alkoi olla toinen pääty siisti ja siirryin toiselle puolelle, mihin en meinannutkaan päästä. En nimittäin saanut heti nostettua itseäni pahasta asennosta ylös ja kun sitten Pinja-koirakin pyrki syliin. Kampesin väkisin leikatulla polvella itseni pystyyn ja könysin toiselle puolelle.
Sain siistittyä senkin puolen ja varmistelin vielä sitä ensimmäistä kohtaa, kun se tuntui hieman jäävän Tarun rapsutuksilta kehnoksi. Kaivelin ja aloin ihmettelemään mikä siellä vilahti ja huomasin, että se oli peruna! Hyvänen aika, mulla oli vielä pottu täällä! Kaivelin lisää ja kas, mulla oli pian 6 perunaa kourassa! Täähän hienoa, saan näistä yhden aterian!
Tohkeissani esittelin perunoita muille ja menin sitten pesemään ne kotia kuljetusta varten. Ihanaa! Sain Tuulikilta valtavan purjonkin ja auto tuoksui ihanasti purjolle kun ajelin kotiin. Eipä sitä paljoa muuta taas tarvinnut syödäkään, ja innolla odottelen ensi vuotta ja uutta hyötykasvipuutarhan satoa :D
Aloin siistimään kolmipiikkisellä haravalla multaa ja istahdin sitten laatikkoni reunalle. Yritin istua sen verran kulman päällä, ettei laudat räsähdä rikki... Poistin kaikki rikkaruohot, mutta puiden lehdet sinne kyllä jäi. Ajattelin, ettei niillä ole niin väliä.
Sain seurakseni Taru-koiran, joka oli jostain syystä kovin hempeällä tuulella ja kaipasi rapsuttajaa kovasti. Siinä sitten rapsuttelin toisella kädellä ja kuokin toisella, hieman oli kyllä kökkö asento.
Sitten alkoi olla toinen pääty siisti ja siirryin toiselle puolelle, mihin en meinannutkaan päästä. En nimittäin saanut heti nostettua itseäni pahasta asennosta ylös ja kun sitten Pinja-koirakin pyrki syliin. Kampesin väkisin leikatulla polvella itseni pystyyn ja könysin toiselle puolelle.
Sain siistittyä senkin puolen ja varmistelin vielä sitä ensimmäistä kohtaa, kun se tuntui hieman jäävän Tarun rapsutuksilta kehnoksi. Kaivelin ja aloin ihmettelemään mikä siellä vilahti ja huomasin, että se oli peruna! Hyvänen aika, mulla oli vielä pottu täällä! Kaivelin lisää ja kas, mulla oli pian 6 perunaa kourassa! Täähän hienoa, saan näistä yhden aterian!
Tohkeissani esittelin perunoita muille ja menin sitten pesemään ne kotia kuljetusta varten. Ihanaa! Sain Tuulikilta valtavan purjonkin ja auto tuoksui ihanasti purjolle kun ajelin kotiin. Eipä sitä paljoa muuta taas tarvinnut syödäkään, ja innolla odottelen ensi vuotta ja uutta hyötykasvipuutarhan satoa :D
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
Perunapeltoa kääntämässä
Menin tallille töiden jälkeen ja nautin suunnattomasti siitä, kun mun heppa tykkäsi hierojastaan Marista ja halusi olla hierottavana. Mörrin jälkeen vuorossa oli Töggur, jolloinka Kari tuli kanssa tallille. Kerroin hänelle, että olin sanonut Tuulikille, että jos Kari ottaa meidän tulevasta perunapellosta pintamaan pois, niin mä voin kääntää sitä kyllä. Sen mä ainakin osaan... Tuulikkihan sanoi oitis sivusta, että siellä on kuule pintamaata otettu jo pois! Mulla naama meni virneeseen, oikeestikko? Joo, Kari oli hoitanut asiaa eteenpäin. Totesin että no mitä ihmettä mä tässä seisoskelen, mä lähden töihin!
Lapiot olivatkin jo perunamaalla, joten mä pääsin samoin tein kääntelemään maata. Hetken kuluttua Kari tuli myös töihin, ei vissiin kestänyt olla tekemättä mitään kun toiset ahertaa ;-)
En kiinnittänyt oikeastaan huomiota jalkoihini, ennen kuin vasta sitten, kun päätin lopetella. Iskin lapion pystyyn ja sanoin että eiköhän tämä tältä päivältä riitä, kun pimeetäkin jo oli. Lähdimme kävelemään tallille nurmikon poikki ja siinä tajusin että mun jaloissa oli savikorkkarit. Pituutta oli tullut lisää varmaan 10 senttiä ja yritin putsata ratsastuskenkiä nurmikkoon. No sehän auttoi, mun kengissä oli sen jälkeen saven lisäksi myös ruohoa ja kuolleita lehtiä.
Karia nauratti, mutta kohteliaasti piti pokka kyllä. Sanoin että mä saan varmaan Mörrin kaviokoukulla kaivettua savet pois. Hain kyseisen välineen harjapakista tyytyväisenä siitä, että olin jättänyt pakin tallin ovensuuhun. Suuntasin pihalla olevan pöydän luo ja koska sataa tihuutti, en voinut istua märälle puupöydälle. Otin ensin oikean kengän jalasta, nostin kinttuni korkealle pöydälle ja aloin rapsuttamaan kenkiä puhtaaksi. Ihan hyvin se itseasiassa hoitui, asento vaan oli hankala.
Kari jo kävi kysymässä että tarviinko tiskiharjaa, mutta sanoin että Mörrin kaviokoukussa on myös harja, eli sain pahimmat pois. Totesin vain sitten, että mulla on puhtaat kumisaappaat sisällä, mä voin ajaa niillä kotiin ettei mies hermostu juuri huollosta tulleen auton siisteydestä. Hetken kuluttua sain jo toisenkin putsattua samalla tyylillä ja kun olin menossa hakemaan saappaita tallista, Täyden Palvelun Tallin omistajatar tuli jo vastaan kumpparit käsissään. Tuulikki pahoitteli että kun hän ei tajunnut sanoa että pitäs olla ne kumpparit kun menee kääntää perunapeltoa. Ei se mua haitannut, huvitti vain, sanoin että ei tällainen kaupunkilaislapsi ymmärrä moisia, mutta että opin kyllä yleensä jo yhdestä kerrasta...
Piti pistää kengät parvekkeelle kuivumaan, saapi rapsutella loput pois kunhan kuivuu. Ja nahka kaipaa varmaankin rasvaa. Mutta itseasiassa ihan hyvä, että lähdin kumppareilla kotiin, tänä aamuna satoi reippaasti ja mulla oli puhtaat hienot kuviolliset saappaat kuivien varpaiden suojana! :D
Lapiot olivatkin jo perunamaalla, joten mä pääsin samoin tein kääntelemään maata. Hetken kuluttua Kari tuli myös töihin, ei vissiin kestänyt olla tekemättä mitään kun toiset ahertaa ;-)
En kiinnittänyt oikeastaan huomiota jalkoihini, ennen kuin vasta sitten, kun päätin lopetella. Iskin lapion pystyyn ja sanoin että eiköhän tämä tältä päivältä riitä, kun pimeetäkin jo oli. Lähdimme kävelemään tallille nurmikon poikki ja siinä tajusin että mun jaloissa oli savikorkkarit. Pituutta oli tullut lisää varmaan 10 senttiä ja yritin putsata ratsastuskenkiä nurmikkoon. No sehän auttoi, mun kengissä oli sen jälkeen saven lisäksi myös ruohoa ja kuolleita lehtiä.
Karia nauratti, mutta kohteliaasti piti pokka kyllä. Sanoin että mä saan varmaan Mörrin kaviokoukulla kaivettua savet pois. Hain kyseisen välineen harjapakista tyytyväisenä siitä, että olin jättänyt pakin tallin ovensuuhun. Suuntasin pihalla olevan pöydän luo ja koska sataa tihuutti, en voinut istua märälle puupöydälle. Otin ensin oikean kengän jalasta, nostin kinttuni korkealle pöydälle ja aloin rapsuttamaan kenkiä puhtaaksi. Ihan hyvin se itseasiassa hoitui, asento vaan oli hankala.
Kari jo kävi kysymässä että tarviinko tiskiharjaa, mutta sanoin että Mörrin kaviokoukussa on myös harja, eli sain pahimmat pois. Totesin vain sitten, että mulla on puhtaat kumisaappaat sisällä, mä voin ajaa niillä kotiin ettei mies hermostu juuri huollosta tulleen auton siisteydestä. Hetken kuluttua sain jo toisenkin putsattua samalla tyylillä ja kun olin menossa hakemaan saappaita tallista, Täyden Palvelun Tallin omistajatar tuli jo vastaan kumpparit käsissään. Tuulikki pahoitteli että kun hän ei tajunnut sanoa että pitäs olla ne kumpparit kun menee kääntää perunapeltoa. Ei se mua haitannut, huvitti vain, sanoin että ei tällainen kaupunkilaislapsi ymmärrä moisia, mutta että opin kyllä yleensä jo yhdestä kerrasta...
Piti pistää kengät parvekkeelle kuivumaan, saapi rapsutella loput pois kunhan kuivuu. Ja nahka kaipaa varmaankin rasvaa. Mutta itseasiassa ihan hyvä, että lähdin kumppareilla kotiin, tänä aamuna satoi reippaasti ja mulla oli puhtaat hienot kuviolliset saappaat kuivien varpaiden suojana! :D
tiistai 8. lokakuuta 2013
Oho, unohtunut kirjoittaa...
Hupslallaa, enhän ole muistanut kirjoittaa aikoihin päivityksiä! NOH, olen tyhjentänyt koko kasvislaatikon, ensin lähti sipulit, sitten porkkanat ja vimosena pavut. Pavut olivat aivan nuutuneita pakkasyön jäljiltä ja nykäisin ne kaikki pois. Kitkin niitä rikkaruohojakin laatikostani ettei olisi niin iso työ sitten myöhemmin.
Meillä oli tosiaan aikeena Karin kanssa hieman laajentaa pottumaata ja yksi kaunis päivä hoksasin, että Kari oli siirrellyt laitumen aitaa sisemmäksi ja oli siis varannut perunamaata varten tilaa. Mörri ei ihan ollut mukana juonessa, heppa ajatteli että hänen laitumensa on nyt aivan liian pieni! Oikeesti, otettiin vissiin 1% laitumesta...
Karilla oli jonkin sortin maankääntäjä apuna, mutta kone tilttasi ja niin meillä oli pottumaan teko käsipelillä. Kari oli ahkeroinut hurjana ja Tuulikki varoitteli, ettei kannata ihan rehkimään alkaa... Sitäpaitsi sitä saisi laajennettua ensi vuonna tai vaikka keväällä jos innostusta riittää! Meillä taisi olla into päällä ja seuraavana päivänä olin kahteen otteeseen päiväunilla selkäni kanssa. ;-) Eikä meillä ole tilaa säilyttää perunoita säkeittäin, hyvänen aika, ei tarvitse ruveta ahnehtimaan.
Se projekti on vielä kesken, mutta olen jo miettinyt ensi vuoden kasvislaatikon uudet pohjapiirustukset. Tai siis sen, mihin istutan mitäkin. Ja koska porkkanat ja valkosipulit voi kuulema istuttaa jo syksyllä, niin tässä olis vielä syyskylvöt edessä, kunhan saadaan säät otollisiksi ja valkosipulit ostettua.
Niin ja tuo kasvislaatikko pitää vielä perkaa rikkaruohoista ja lykätä sinne palanutta lantaa talveksi muhimaan. Tää on kuulkaa niin loistohomma, kun lannoitteetkin saa omasta takaa! Kesäkurpitsa kuoli varhain, se ei tykännyt ollenkaan kylmistä öistä. Siihen haluan laittaa ensi vuonna saman kasvin kasvamaan, mietin vaan että pitäisikö sinne laittaa jo nyt hieman lisää lantaa ja mites sen typpilannoitteen kanssa? Onko kellään tietoa?
Meillä oli tosiaan aikeena Karin kanssa hieman laajentaa pottumaata ja yksi kaunis päivä hoksasin, että Kari oli siirrellyt laitumen aitaa sisemmäksi ja oli siis varannut perunamaata varten tilaa. Mörri ei ihan ollut mukana juonessa, heppa ajatteli että hänen laitumensa on nyt aivan liian pieni! Oikeesti, otettiin vissiin 1% laitumesta...
Karilla oli jonkin sortin maankääntäjä apuna, mutta kone tilttasi ja niin meillä oli pottumaan teko käsipelillä. Kari oli ahkeroinut hurjana ja Tuulikki varoitteli, ettei kannata ihan rehkimään alkaa... Sitäpaitsi sitä saisi laajennettua ensi vuonna tai vaikka keväällä jos innostusta riittää! Meillä taisi olla into päällä ja seuraavana päivänä olin kahteen otteeseen päiväunilla selkäni kanssa. ;-) Eikä meillä ole tilaa säilyttää perunoita säkeittäin, hyvänen aika, ei tarvitse ruveta ahnehtimaan.
Se projekti on vielä kesken, mutta olen jo miettinyt ensi vuoden kasvislaatikon uudet pohjapiirustukset. Tai siis sen, mihin istutan mitäkin. Ja koska porkkanat ja valkosipulit voi kuulema istuttaa jo syksyllä, niin tässä olis vielä syyskylvöt edessä, kunhan saadaan säät otollisiksi ja valkosipulit ostettua.
Niin ja tuo kasvislaatikko pitää vielä perkaa rikkaruohoista ja lykätä sinne palanutta lantaa talveksi muhimaan. Tää on kuulkaa niin loistohomma, kun lannoitteetkin saa omasta takaa! Kesäkurpitsa kuoli varhain, se ei tykännyt ollenkaan kylmistä öistä. Siihen haluan laittaa ensi vuonna saman kasvin kasvamaan, mietin vaan että pitäisikö sinne laittaa jo nyt hieman lisää lantaa ja mites sen typpilannoitteen kanssa? Onko kellään tietoa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)