Löysin hyvän vinkin, kannattaa käydä lukasemassa! Näin hevosen omistajana lannoitetta riittää koko vuodelle... ;-)
http://www.iltalehti.fi/piha/2013100817580407_ph.shtml
lauantai 26. lokakuuta 2013
maanantai 14. lokakuuta 2013
Kasvislaatikon siivous
Olin ollut laiskalla päällä jo pidempään, mutta nyt oli taas aika keskittyä kasvislaatikkoon. Pitihän se saada talvikuntoon ja porkkanat ja valkosipulit istutettua! Valkosipulia ostan ensi viikonlopuksi, porkkanan siemeniä mulla vielä onkin jäljellä keväästä.
Aloin siistimään kolmipiikkisellä haravalla multaa ja istahdin sitten laatikkoni reunalle. Yritin istua sen verran kulman päällä, ettei laudat räsähdä rikki... Poistin kaikki rikkaruohot, mutta puiden lehdet sinne kyllä jäi. Ajattelin, ettei niillä ole niin väliä.
Sain seurakseni Taru-koiran, joka oli jostain syystä kovin hempeällä tuulella ja kaipasi rapsuttajaa kovasti. Siinä sitten rapsuttelin toisella kädellä ja kuokin toisella, hieman oli kyllä kökkö asento.
Sitten alkoi olla toinen pääty siisti ja siirryin toiselle puolelle, mihin en meinannutkaan päästä. En nimittäin saanut heti nostettua itseäni pahasta asennosta ylös ja kun sitten Pinja-koirakin pyrki syliin. Kampesin väkisin leikatulla polvella itseni pystyyn ja könysin toiselle puolelle.
Sain siistittyä senkin puolen ja varmistelin vielä sitä ensimmäistä kohtaa, kun se tuntui hieman jäävän Tarun rapsutuksilta kehnoksi. Kaivelin ja aloin ihmettelemään mikä siellä vilahti ja huomasin, että se oli peruna! Hyvänen aika, mulla oli vielä pottu täällä! Kaivelin lisää ja kas, mulla oli pian 6 perunaa kourassa! Täähän hienoa, saan näistä yhden aterian!
Tohkeissani esittelin perunoita muille ja menin sitten pesemään ne kotia kuljetusta varten. Ihanaa! Sain Tuulikilta valtavan purjonkin ja auto tuoksui ihanasti purjolle kun ajelin kotiin. Eipä sitä paljoa muuta taas tarvinnut syödäkään, ja innolla odottelen ensi vuotta ja uutta hyötykasvipuutarhan satoa :D
Aloin siistimään kolmipiikkisellä haravalla multaa ja istahdin sitten laatikkoni reunalle. Yritin istua sen verran kulman päällä, ettei laudat räsähdä rikki... Poistin kaikki rikkaruohot, mutta puiden lehdet sinne kyllä jäi. Ajattelin, ettei niillä ole niin väliä.
Sain seurakseni Taru-koiran, joka oli jostain syystä kovin hempeällä tuulella ja kaipasi rapsuttajaa kovasti. Siinä sitten rapsuttelin toisella kädellä ja kuokin toisella, hieman oli kyllä kökkö asento.
Sitten alkoi olla toinen pääty siisti ja siirryin toiselle puolelle, mihin en meinannutkaan päästä. En nimittäin saanut heti nostettua itseäni pahasta asennosta ylös ja kun sitten Pinja-koirakin pyrki syliin. Kampesin väkisin leikatulla polvella itseni pystyyn ja könysin toiselle puolelle.
Sain siistittyä senkin puolen ja varmistelin vielä sitä ensimmäistä kohtaa, kun se tuntui hieman jäävän Tarun rapsutuksilta kehnoksi. Kaivelin ja aloin ihmettelemään mikä siellä vilahti ja huomasin, että se oli peruna! Hyvänen aika, mulla oli vielä pottu täällä! Kaivelin lisää ja kas, mulla oli pian 6 perunaa kourassa! Täähän hienoa, saan näistä yhden aterian!
Tohkeissani esittelin perunoita muille ja menin sitten pesemään ne kotia kuljetusta varten. Ihanaa! Sain Tuulikilta valtavan purjonkin ja auto tuoksui ihanasti purjolle kun ajelin kotiin. Eipä sitä paljoa muuta taas tarvinnut syödäkään, ja innolla odottelen ensi vuotta ja uutta hyötykasvipuutarhan satoa :D
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
Perunapeltoa kääntämässä
Menin tallille töiden jälkeen ja nautin suunnattomasti siitä, kun mun heppa tykkäsi hierojastaan Marista ja halusi olla hierottavana. Mörrin jälkeen vuorossa oli Töggur, jolloinka Kari tuli kanssa tallille. Kerroin hänelle, että olin sanonut Tuulikille, että jos Kari ottaa meidän tulevasta perunapellosta pintamaan pois, niin mä voin kääntää sitä kyllä. Sen mä ainakin osaan... Tuulikkihan sanoi oitis sivusta, että siellä on kuule pintamaata otettu jo pois! Mulla naama meni virneeseen, oikeestikko? Joo, Kari oli hoitanut asiaa eteenpäin. Totesin että no mitä ihmettä mä tässä seisoskelen, mä lähden töihin!
Lapiot olivatkin jo perunamaalla, joten mä pääsin samoin tein kääntelemään maata. Hetken kuluttua Kari tuli myös töihin, ei vissiin kestänyt olla tekemättä mitään kun toiset ahertaa ;-)
En kiinnittänyt oikeastaan huomiota jalkoihini, ennen kuin vasta sitten, kun päätin lopetella. Iskin lapion pystyyn ja sanoin että eiköhän tämä tältä päivältä riitä, kun pimeetäkin jo oli. Lähdimme kävelemään tallille nurmikon poikki ja siinä tajusin että mun jaloissa oli savikorkkarit. Pituutta oli tullut lisää varmaan 10 senttiä ja yritin putsata ratsastuskenkiä nurmikkoon. No sehän auttoi, mun kengissä oli sen jälkeen saven lisäksi myös ruohoa ja kuolleita lehtiä.
Karia nauratti, mutta kohteliaasti piti pokka kyllä. Sanoin että mä saan varmaan Mörrin kaviokoukulla kaivettua savet pois. Hain kyseisen välineen harjapakista tyytyväisenä siitä, että olin jättänyt pakin tallin ovensuuhun. Suuntasin pihalla olevan pöydän luo ja koska sataa tihuutti, en voinut istua märälle puupöydälle. Otin ensin oikean kengän jalasta, nostin kinttuni korkealle pöydälle ja aloin rapsuttamaan kenkiä puhtaaksi. Ihan hyvin se itseasiassa hoitui, asento vaan oli hankala.
Kari jo kävi kysymässä että tarviinko tiskiharjaa, mutta sanoin että Mörrin kaviokoukussa on myös harja, eli sain pahimmat pois. Totesin vain sitten, että mulla on puhtaat kumisaappaat sisällä, mä voin ajaa niillä kotiin ettei mies hermostu juuri huollosta tulleen auton siisteydestä. Hetken kuluttua sain jo toisenkin putsattua samalla tyylillä ja kun olin menossa hakemaan saappaita tallista, Täyden Palvelun Tallin omistajatar tuli jo vastaan kumpparit käsissään. Tuulikki pahoitteli että kun hän ei tajunnut sanoa että pitäs olla ne kumpparit kun menee kääntää perunapeltoa. Ei se mua haitannut, huvitti vain, sanoin että ei tällainen kaupunkilaislapsi ymmärrä moisia, mutta että opin kyllä yleensä jo yhdestä kerrasta...
Piti pistää kengät parvekkeelle kuivumaan, saapi rapsutella loput pois kunhan kuivuu. Ja nahka kaipaa varmaankin rasvaa. Mutta itseasiassa ihan hyvä, että lähdin kumppareilla kotiin, tänä aamuna satoi reippaasti ja mulla oli puhtaat hienot kuviolliset saappaat kuivien varpaiden suojana! :D
Lapiot olivatkin jo perunamaalla, joten mä pääsin samoin tein kääntelemään maata. Hetken kuluttua Kari tuli myös töihin, ei vissiin kestänyt olla tekemättä mitään kun toiset ahertaa ;-)
En kiinnittänyt oikeastaan huomiota jalkoihini, ennen kuin vasta sitten, kun päätin lopetella. Iskin lapion pystyyn ja sanoin että eiköhän tämä tältä päivältä riitä, kun pimeetäkin jo oli. Lähdimme kävelemään tallille nurmikon poikki ja siinä tajusin että mun jaloissa oli savikorkkarit. Pituutta oli tullut lisää varmaan 10 senttiä ja yritin putsata ratsastuskenkiä nurmikkoon. No sehän auttoi, mun kengissä oli sen jälkeen saven lisäksi myös ruohoa ja kuolleita lehtiä.
Karia nauratti, mutta kohteliaasti piti pokka kyllä. Sanoin että mä saan varmaan Mörrin kaviokoukulla kaivettua savet pois. Hain kyseisen välineen harjapakista tyytyväisenä siitä, että olin jättänyt pakin tallin ovensuuhun. Suuntasin pihalla olevan pöydän luo ja koska sataa tihuutti, en voinut istua märälle puupöydälle. Otin ensin oikean kengän jalasta, nostin kinttuni korkealle pöydälle ja aloin rapsuttamaan kenkiä puhtaaksi. Ihan hyvin se itseasiassa hoitui, asento vaan oli hankala.
Kari jo kävi kysymässä että tarviinko tiskiharjaa, mutta sanoin että Mörrin kaviokoukussa on myös harja, eli sain pahimmat pois. Totesin vain sitten, että mulla on puhtaat kumisaappaat sisällä, mä voin ajaa niillä kotiin ettei mies hermostu juuri huollosta tulleen auton siisteydestä. Hetken kuluttua sain jo toisenkin putsattua samalla tyylillä ja kun olin menossa hakemaan saappaita tallista, Täyden Palvelun Tallin omistajatar tuli jo vastaan kumpparit käsissään. Tuulikki pahoitteli että kun hän ei tajunnut sanoa että pitäs olla ne kumpparit kun menee kääntää perunapeltoa. Ei se mua haitannut, huvitti vain, sanoin että ei tällainen kaupunkilaislapsi ymmärrä moisia, mutta että opin kyllä yleensä jo yhdestä kerrasta...
Piti pistää kengät parvekkeelle kuivumaan, saapi rapsutella loput pois kunhan kuivuu. Ja nahka kaipaa varmaankin rasvaa. Mutta itseasiassa ihan hyvä, että lähdin kumppareilla kotiin, tänä aamuna satoi reippaasti ja mulla oli puhtaat hienot kuviolliset saappaat kuivien varpaiden suojana! :D
tiistai 8. lokakuuta 2013
Oho, unohtunut kirjoittaa...
Hupslallaa, enhän ole muistanut kirjoittaa aikoihin päivityksiä! NOH, olen tyhjentänyt koko kasvislaatikon, ensin lähti sipulit, sitten porkkanat ja vimosena pavut. Pavut olivat aivan nuutuneita pakkasyön jäljiltä ja nykäisin ne kaikki pois. Kitkin niitä rikkaruohojakin laatikostani ettei olisi niin iso työ sitten myöhemmin.
Meillä oli tosiaan aikeena Karin kanssa hieman laajentaa pottumaata ja yksi kaunis päivä hoksasin, että Kari oli siirrellyt laitumen aitaa sisemmäksi ja oli siis varannut perunamaata varten tilaa. Mörri ei ihan ollut mukana juonessa, heppa ajatteli että hänen laitumensa on nyt aivan liian pieni! Oikeesti, otettiin vissiin 1% laitumesta...
Karilla oli jonkin sortin maankääntäjä apuna, mutta kone tilttasi ja niin meillä oli pottumaan teko käsipelillä. Kari oli ahkeroinut hurjana ja Tuulikki varoitteli, ettei kannata ihan rehkimään alkaa... Sitäpaitsi sitä saisi laajennettua ensi vuonna tai vaikka keväällä jos innostusta riittää! Meillä taisi olla into päällä ja seuraavana päivänä olin kahteen otteeseen päiväunilla selkäni kanssa. ;-) Eikä meillä ole tilaa säilyttää perunoita säkeittäin, hyvänen aika, ei tarvitse ruveta ahnehtimaan.
Se projekti on vielä kesken, mutta olen jo miettinyt ensi vuoden kasvislaatikon uudet pohjapiirustukset. Tai siis sen, mihin istutan mitäkin. Ja koska porkkanat ja valkosipulit voi kuulema istuttaa jo syksyllä, niin tässä olis vielä syyskylvöt edessä, kunhan saadaan säät otollisiksi ja valkosipulit ostettua.
Niin ja tuo kasvislaatikko pitää vielä perkaa rikkaruohoista ja lykätä sinne palanutta lantaa talveksi muhimaan. Tää on kuulkaa niin loistohomma, kun lannoitteetkin saa omasta takaa! Kesäkurpitsa kuoli varhain, se ei tykännyt ollenkaan kylmistä öistä. Siihen haluan laittaa ensi vuonna saman kasvin kasvamaan, mietin vaan että pitäisikö sinne laittaa jo nyt hieman lisää lantaa ja mites sen typpilannoitteen kanssa? Onko kellään tietoa?
Meillä oli tosiaan aikeena Karin kanssa hieman laajentaa pottumaata ja yksi kaunis päivä hoksasin, että Kari oli siirrellyt laitumen aitaa sisemmäksi ja oli siis varannut perunamaata varten tilaa. Mörri ei ihan ollut mukana juonessa, heppa ajatteli että hänen laitumensa on nyt aivan liian pieni! Oikeesti, otettiin vissiin 1% laitumesta...
Karilla oli jonkin sortin maankääntäjä apuna, mutta kone tilttasi ja niin meillä oli pottumaan teko käsipelillä. Kari oli ahkeroinut hurjana ja Tuulikki varoitteli, ettei kannata ihan rehkimään alkaa... Sitäpaitsi sitä saisi laajennettua ensi vuonna tai vaikka keväällä jos innostusta riittää! Meillä taisi olla into päällä ja seuraavana päivänä olin kahteen otteeseen päiväunilla selkäni kanssa. ;-) Eikä meillä ole tilaa säilyttää perunoita säkeittäin, hyvänen aika, ei tarvitse ruveta ahnehtimaan.
Se projekti on vielä kesken, mutta olen jo miettinyt ensi vuoden kasvislaatikon uudet pohjapiirustukset. Tai siis sen, mihin istutan mitäkin. Ja koska porkkanat ja valkosipulit voi kuulema istuttaa jo syksyllä, niin tässä olis vielä syyskylvöt edessä, kunhan saadaan säät otollisiksi ja valkosipulit ostettua.
Niin ja tuo kasvislaatikko pitää vielä perkaa rikkaruohoista ja lykätä sinne palanutta lantaa talveksi muhimaan. Tää on kuulkaa niin loistohomma, kun lannoitteetkin saa omasta takaa! Kesäkurpitsa kuoli varhain, se ei tykännyt ollenkaan kylmistä öistä. Siihen haluan laittaa ensi vuonna saman kasvin kasvamaan, mietin vaan että pitäisikö sinne laittaa jo nyt hieman lisää lantaa ja mites sen typpilannoitteen kanssa? Onko kellään tietoa?
torstai 8. elokuuta 2013
Mietintämyssyssä raksuttaa...
Jahas! Kasvislaatikon herkkuja ollaan nyt syöty ja saatu pakkaseenkin papuja ja porkkanaa. Potut on syöty, sipuliakin maisteltu.
Olin tässä miettinyt sitä pottupeltoa ja Tuulikki kysyi että haluanko laittaa pottumaan pystyyn. Kyllä haluaisin, jos vain saan lisää maata! :D Sitä sainkin ja mulla alkoi oitis aivot raksuttamaan mitä pitää tehdä sen kanssa. Huomisen työpäivän jälkeen mulla on 4 viikkoa lomaa ja päätin tehdä pottumaan nyt syksyllä, ettei sitten keväällä tarvitse panikoida sen kanssa. Eli aion kaivaa vanhoja mansikoita pois alta ja siirtää kahden potturivin verran maata täyteeksi muualle. Sitten olisi vuorossakangas sinne pohjalle, päälle palanutta hevosenlantaa ja kuorrutus mullalla. Siinä se sitten saa muhia ensi vuoteen ja odotella pottuja!
Pariltakin taholta olen jo kuullut näistä "syyskylvöistä". Eli esimerkiksi että porkkanan siemenet voi istuttaa syksyllä jo, sen verran viileällä syys-lokakuussa etteivät lähde heti itämään. Tutustuin sitten netissä näihin syyskylvöihin ja ensin löytyi vain jotain kukkasia, mistä en ole ollenkaan kiinnostunut. Mä haluan kasvattaa ruokaa!
Viimein löysin sopivan sivun ja mietin että mitä muuta porkkanan lisäksi voisi istuttaa tai kylvää jo syksyllä. Sivuilta kävikin ilmi, että valkosipulit voi myös pistää multiin jo syksyllä, jee! Mun PITI tänä kesänä istuttaa valkosipuliakin, mutta en saanut mahdutettua niitä mun kasvislaatikkooni. Valkosipulia siis seuraavaksi! Tästä innostuneena aloin piirtämään ruokatauolla kasvislaatikon pohjaa paperille ja mietin miten istuttaisin kaikki ihanat ruokani. Sainkin hienon piirustuksen valmiiksi ja nyt puuttuu enää toteutus! Syyskylvöjä odotellessa :D
Olin tässä miettinyt sitä pottupeltoa ja Tuulikki kysyi että haluanko laittaa pottumaan pystyyn. Kyllä haluaisin, jos vain saan lisää maata! :D Sitä sainkin ja mulla alkoi oitis aivot raksuttamaan mitä pitää tehdä sen kanssa. Huomisen työpäivän jälkeen mulla on 4 viikkoa lomaa ja päätin tehdä pottumaan nyt syksyllä, ettei sitten keväällä tarvitse panikoida sen kanssa. Eli aion kaivaa vanhoja mansikoita pois alta ja siirtää kahden potturivin verran maata täyteeksi muualle. Sitten olisi vuorossakangas sinne pohjalle, päälle palanutta hevosenlantaa ja kuorrutus mullalla. Siinä se sitten saa muhia ensi vuoteen ja odotella pottuja!
Pariltakin taholta olen jo kuullut näistä "syyskylvöistä". Eli esimerkiksi että porkkanan siemenet voi istuttaa syksyllä jo, sen verran viileällä syys-lokakuussa etteivät lähde heti itämään. Tutustuin sitten netissä näihin syyskylvöihin ja ensin löytyi vain jotain kukkasia, mistä en ole ollenkaan kiinnostunut. Mä haluan kasvattaa ruokaa!
Viimein löysin sopivan sivun ja mietin että mitä muuta porkkanan lisäksi voisi istuttaa tai kylvää jo syksyllä. Sivuilta kävikin ilmi, että valkosipulit voi myös pistää multiin jo syksyllä, jee! Mun PITI tänä kesänä istuttaa valkosipuliakin, mutta en saanut mahdutettua niitä mun kasvislaatikkooni. Valkosipulia siis seuraavaksi! Tästä innostuneena aloin piirtämään ruokatauolla kasvislaatikon pohjaa paperille ja mietin miten istuttaisin kaikki ihanat ruokani. Sainkin hienon piirustuksen valmiiksi ja nyt puuttuu enää toteutus! Syyskylvöjä odotellessa :D
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
Kesäkurpitsaa, nam!
Piti oikein kuvata mun ensimmäinen oma kesäkurpitsa ja ensimmäinen oma sipuli. Samassa kuvassa on myös suurin erä valmistuneita papuja, nam nam!
Kiskoin tänään viimeisen perunankin maasta ja hyvä kun tuo 2l pakastepussi riitti. Isoja pottuja riitti vaikka kuinka ja kun kotona punnasin ne, painoa oli 1,35kg! Aivan käsittämätöntä! Täytyy kysyä Tuulikilta ja Karilta, josko saisin myllättyä pottumaan johonkin ensi kesää varten... Tämä vie niin mennessään! ;-)
Tein muuten niin hyvää ruokaa mun omista kasviksista, ettei tosikaan. Keitin perunaa, porkkanat ja pavut, pilkoin pannulle sipulin ja kesäkurpitsan kokonaan ja lisäsin siihen päälle pekonia paketillisen suikaloituna. Kun kaikki olivat kypsiä, yhdistin ne kattilaan ja siinä sitä oli herkkua! Jotenkin se pieni määrä pekonia yhdisti maut ja olisin voinut vetästä koko kattilallisen ongelmitta. Ei se paljoa suolaakaan kaivannut, pippuria ripsottelin paistovaiheessa päälle. Yksinkertaista ja hyvää ruokaa, nam!
Kiskoin tänään viimeisen perunankin maasta ja hyvä kun tuo 2l pakastepussi riitti. Isoja pottuja riitti vaikka kuinka ja kun kotona punnasin ne, painoa oli 1,35kg! Aivan käsittämätöntä! Täytyy kysyä Tuulikilta ja Karilta, josko saisin myllättyä pottumaan johonkin ensi kesää varten... Tämä vie niin mennessään! ;-)
Tein muuten niin hyvää ruokaa mun omista kasviksista, ettei tosikaan. Keitin perunaa, porkkanat ja pavut, pilkoin pannulle sipulin ja kesäkurpitsan kokonaan ja lisäsin siihen päälle pekonia paketillisen suikaloituna. Kun kaikki olivat kypsiä, yhdistin ne kattilaan ja siinä sitä oli herkkua! Jotenkin se pieni määrä pekonia yhdisti maut ja olisin voinut vetästä koko kattilallisen ongelmitta. Ei se paljoa suolaakaan kaivannut, pippuria ripsottelin paistovaiheessa päälle. Yksinkertaista ja hyvää ruokaa, nam!
sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
Kesää ja joulua
Kävin taas kurkkimassa kesäkurpisoitani ja ihan sieltä oikeasti kasvaa hedelmää! Tuulikki oli saanut omasta taimestaan jo aiemmin satoa ja eilen Annikakin kertoi saaneensa ekan kesäkurpitsan. Mulla vaan ensalkuun jokin rusakko jyrsi kukat kitusiinsa, mutta nyt tuon suojaverkon kanssa homma pelittää! :)
Ja sama toiselta puolen, sieltä tulee kolmas kesäkurpitsa. Se on vaan hieman ahtaassa paikassa ja mun täytyy seurata että se mahtuu iloisesti pullistumaan ja kasvamaan pituutta.
Papuja sain lisää pakkaseen ja nyt otin myös isommin porkkanoita. Jännä miten noi oman maan porkkanat ovat aivan hurjan oransseja, siis melkein neon-värisiä! Ei kaupan porkkanat ole noin vahvoilla väreillä varusteltuja. Toisaalta säilytys varmaan muuttaa väriä.
Ensin ajattelin että keitän porkkanat itselleni syötäväksi perunoiden kanssa, joita muuten taas tuli yli kilo! Sitten tuli mieleen, että jos mä laitan papua pakkaseen joulua varten, niin kyllä siellä joulupöydässä pitää olla omista porkkanoista tehty laatikkokin. Nää meni sitten pakkaseen varustettuna taas isolla varoituslapulla. Eiköhän ne sinne asti selviä, tässä on alle puoli vuotta enää jouluun! :D
Merkkasin punaisilla nuolilla, että varmasti näette kasvustot! ;-)
Ja sama toiselta puolen, sieltä tulee kolmas kesäkurpitsa. Se on vaan hieman ahtaassa paikassa ja mun täytyy seurata että se mahtuu iloisesti pullistumaan ja kasvamaan pituutta.
Papuja sain lisää pakkaseen ja nyt otin myös isommin porkkanoita. Jännä miten noi oman maan porkkanat ovat aivan hurjan oransseja, siis melkein neon-värisiä! Ei kaupan porkkanat ole noin vahvoilla väreillä varusteltuja. Toisaalta säilytys varmaan muuttaa väriä.
Ensin ajattelin että keitän porkkanat itselleni syötäväksi perunoiden kanssa, joita muuten taas tuli yli kilo! Sitten tuli mieleen, että jos mä laitan papua pakkaseen joulua varten, niin kyllä siellä joulupöydässä pitää olla omista porkkanoista tehty laatikkokin. Nää meni sitten pakkaseen varustettuna taas isolla varoituslapulla. Eiköhän ne sinne asti selviä, tässä on alle puoli vuotta enää jouluun! :D
torstai 18. heinäkuuta 2013
Papua pakkaseen
Pavut olivat kasvaneet aika lailla ja ne perunoiden alla olevat kasvit olivat myös alkaneet kantaa hedelmää. Keräsin pitkiä papuja niin paljon kuin vain kehtasin ja sainkin aika ison saaliin. Kotona keittelin ne palasina ja laitoin pakastepussiin. Päälle laitoin teipin, missä luki isolla "JOULUPAPUJA!!! ÄLÄ KOSKE!!!"
Joulua siis odotellessa... ;-)
Joulua siis odotellessa... ;-)
maanantai 15. heinäkuuta 2013
Kesäkurpitsalla rauha maassa :)
Kävin katsomassa mun suurimman huolenaiheena ollutta kasvista, eli kesäkurpitsaa. Kukkia oli sievästi esillä! Olin tohkeissani, pupuverkko piti kukkavarkaat poissa! Nyt sieltä on tulossa kukkasia ja toivottavasti PLIIS saisivat aikaiseksi hedelmiäkin.
Toisessa kuvassa saattapi näkyä paremmin kasvavia kukkanippuja, jee!
Seuraavaksi lähdin ottamaan yhden potaatin taas ylös maasta. Kiskoin varsia ja muutama pottu tulikin jo esille. Kävin hakemassa Mörrin harjapakista käyttämättömän harjan, jolla putsasin pahimmat mullat pois ennen pakkaamista pussiin. Kaivelin taas multaa ja keräsin lisää perunoita ja aloin jo ihmettelemään saaliin määrää. Kävin näyttämässä Tuulikille ja Karille myös pussia ja totesin että yhdestä perunasta tuli varmaan melkein kilo ruokapottua! Kari totesi että aika hyvä hyötysuhde. Keräsin myös muutamat pavut ja parit porkkanat ja lähdin sitten ruokakassi mukanani kotiin.
Ensimmäisenä piti kaivaa keittiön kaapista vaaka ja punnita perunapussi. Putsattuja perunoita yli kilo! Pitänee alkaa puhumaan miehelle asunnon vaihdosta, tahtoo pihaa mihin saa pottua, papua, porkkanaa ja kesäkurpitsaa kasvamaan oikein urakalla! :D
Toisessa kuvassa saattapi näkyä paremmin kasvavia kukkanippuja, jee!
Seuraavaksi lähdin ottamaan yhden potaatin taas ylös maasta. Kiskoin varsia ja muutama pottu tulikin jo esille. Kävin hakemassa Mörrin harjapakista käyttämättömän harjan, jolla putsasin pahimmat mullat pois ennen pakkaamista pussiin. Kaivelin taas multaa ja keräsin lisää perunoita ja aloin jo ihmettelemään saaliin määrää. Kävin näyttämässä Tuulikille ja Karille myös pussia ja totesin että yhdestä perunasta tuli varmaan melkein kilo ruokapottua! Kari totesi että aika hyvä hyötysuhde. Keräsin myös muutamat pavut ja parit porkkanat ja lähdin sitten ruokakassi mukanani kotiin.
Ensimmäisenä piti kaivaa keittiön kaapista vaaka ja punnita perunapussi. Putsattuja perunoita yli kilo! Pitänee alkaa puhumaan miehelle asunnon vaihdosta, tahtoo pihaa mihin saa pottua, papua, porkkanaa ja kesäkurpitsaa kasvamaan oikein urakalla! :D
 | |
| Yli kilo perunaa yhdestä ainoasta siikli-perunasta! |
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
Satoa saatu! :D
Perjantaina katselin noita mun perunoita ja tulin siihen tulokseen, että otan toisestakin reunasta pottuja pois papuja varjostamasta. Olin tuonut satoa varten pakastepusseja tallille ja varasin 2 litran pussin pottuja varten.
Kiskoin varret irti ja mukana tuli vain pari pottua. Tuumasin, että jos ei sitten tässä päässä laatikkoa ole potut kasvaneetkaan yhtä hyvin kuin toisessa päässä. Siirtelin multaa sitten muiden perunoiden juurelle mullatakseni ne ja yhtäkkiä alkoi maan alta tulee perunaa. Siirtelin maata ja poimin pottuja, pottuja ja vielä lisää pottuja. Siis täältähän tuli enemmän kuin noista kahdesta ensimmäisestä! Olin aivan hämmennyksissä perunmäärästä, suurin osa oli vieläpä isoja, siis puolen kämmenen kokoisia!
Hyvä kun sain pussia kiinni, päätin että vien samalla matkalla äiteelle perunoita niin pääsee hänkin maistamaan. Samalla vein muutaman porkkanan hänelle. Itselle jäi 9 isoa perunaa ja liuta pikkuisia tälle päivälle keitettäväksi.
Tänään kävin aamulla tallilla ja saatuamme Tuulikin kanssa Mörrin takaset vuoltua, suuntasin kasvislaatikolle. Mä en enää JAKSA odottaa noita papuja, ne lähtee nyt mitä on kasvanut tarpeeksi isoksi! Katsoin, että 9 papua oli kookkaita ja keräsin ne mukaan. Samalla taas harvensin porkkanapenkkiä, 4 isoa tuli kotiin mukanani ja muutamat pienemmät Mörrille makusteltavaksi.
Kotona sitten pilkoin porkkanat ja pavut pienimpien pottujen kanssa samaan kattilaan ja keittelin ne suolavedessä kypsiksi. Ja söin ne voin kanssa, että oli hyv-vää! Porkkanoissa on makua niin paljon enemmän kuin kaupasta ostetuissa ja pavut olivat AIVAN ihania! Huh!
Sipulin ovat alkaneet laajentua, joten eiköhän sieltäkin saada kivan kokoista satoa hieman myöhemmin. Nyt vaan odottelen, että se valtavan iso keltainen kesäkurpitsan kukka säilyy niin pitkälle hengissä, että tekee mulle kesäkurpitsan, jee! :D
Ai niin ja ensi vuoden istutussuunnitelma on jo mietitty valmiiksi! ;-)
Kiskoin varret irti ja mukana tuli vain pari pottua. Tuumasin, että jos ei sitten tässä päässä laatikkoa ole potut kasvaneetkaan yhtä hyvin kuin toisessa päässä. Siirtelin multaa sitten muiden perunoiden juurelle mullatakseni ne ja yhtäkkiä alkoi maan alta tulee perunaa. Siirtelin maata ja poimin pottuja, pottuja ja vielä lisää pottuja. Siis täältähän tuli enemmän kuin noista kahdesta ensimmäisestä! Olin aivan hämmennyksissä perunmäärästä, suurin osa oli vieläpä isoja, siis puolen kämmenen kokoisia!
Hyvä kun sain pussia kiinni, päätin että vien samalla matkalla äiteelle perunoita niin pääsee hänkin maistamaan. Samalla vein muutaman porkkanan hänelle. Itselle jäi 9 isoa perunaa ja liuta pikkuisia tälle päivälle keitettäväksi.
Tänään kävin aamulla tallilla ja saatuamme Tuulikin kanssa Mörrin takaset vuoltua, suuntasin kasvislaatikolle. Mä en enää JAKSA odottaa noita papuja, ne lähtee nyt mitä on kasvanut tarpeeksi isoksi! Katsoin, että 9 papua oli kookkaita ja keräsin ne mukaan. Samalla taas harvensin porkkanapenkkiä, 4 isoa tuli kotiin mukanani ja muutamat pienemmät Mörrille makusteltavaksi.
Kotona sitten pilkoin porkkanat ja pavut pienimpien pottujen kanssa samaan kattilaan ja keittelin ne suolavedessä kypsiksi. Ja söin ne voin kanssa, että oli hyv-vää! Porkkanoissa on makua niin paljon enemmän kuin kaupasta ostetuissa ja pavut olivat AIVAN ihania! Huh!
Sipulin ovat alkaneet laajentua, joten eiköhän sieltäkin saada kivan kokoista satoa hieman myöhemmin. Nyt vaan odottelen, että se valtavan iso keltainen kesäkurpitsan kukka säilyy niin pitkälle hengissä, että tekee mulle kesäkurpitsan, jee! :D
Ai niin ja ensi vuoden istutussuunnitelma on jo mietitty valmiiksi! ;-)
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Verkkokehikko kesäkurpitsoille
Kävin hakemassa äiteen mukaan tallille, laitettaisiin yhdessä se verkko mun kesäkurpitsain suojaksi. Ensin rullasimme tiukkaa verkkoa auki ja äitiä nauratti. Mietin mikä tässä oli niin hauskaa, kun äiti sanoi että Mörri tuijotti mua puun alta. Hevonen oli oikein laskenut päätään alas, että näki matalalla olevien omenapuiden oksien alta paremmin. Utelias poika! Se seuraa usein kaikkea mitä tapahtuu, ihmettelee ihmisten touhuja.
Lainasin Karilta sivuleikkurit, millä katkoimme sopivan mittaisen pätkän verkkoa. Se pyrki kovasti takaisin kippuraan, joten tallasimme sen nurmikolla suoraksi ja lähdimme sovittelemaan kasvisten päälle. Mielestäni siitä tuli oikein hieno, sen pystyy nostamaan poiskin jos haluaa. Nyt tosin taittelin reunan lankoja vihreään aitaan kiinni, ettei kehikko pääse nousemaan vahingossa.
Toivottavasti nyt pysyy kukkaset tallessa, mutta voi kehveli jos se onkin jokin ötökkä, joka noita kukkasia syö! Penteleen öttiäiset, niiden kuuluisi vaan pölytellä mun kasviksia!
 |
| Hieno kehikko, eikös! :) |
lauantai 6. heinäkuuta 2013
Onnea ilmassa
No niin! Nyt ollaan päästy asiaan! :) Olen aivan tohkeissani eilisestä, porkkanasta en tajunnut ottaa kuvaa, mutta se oli iso, vaikka harvensin sen sieltä pienempien joukosta. Mörri-polle sai sen välipalaksi!
Käytiin Tuulikin kanssa taas toteamassa, että syödyn kesäkurpitsan kukkasen tilalle on tulossa kyllä uusia kukkasia. Kävin tänä aamuna hakemassa Prisman puutarhaosastolta rullan jotain kuusikulmaverkkoa, olisko ollut jänisverkkoa tai jotain sellaista. Siitä teen huomenna kesäkurpitsalle kehikon, niin pysyy kukkaset vastaisuudessa tallella. Hah!
Sitten mietimme mun perunoiden kokoa, kun viimeeksi Kari näytti perunoistaan yhden sievän potun mulle. Tuumasin ääneen, että voisin sunnuntaina kiskaista yhden potaatin ylös maasta. Jonka jälkeen mietin että mitä sitä sunnuntaihin odottamaan, nyt lähdetään perunan nostoon!
Tuulikki ja Kari tulivat mukaan katsomaan ja ensin piti kysyä, että "Siis miten nää niinku nostetaan, kiskotaan vaan vai?" Tuulikki kysyi hymyillen, että pystynkö mä kiskomaan (on tuo kylki edelleen kipeä hevosen selästä tippumisen takia). No ihan varmana mä nyt omat pottuni saan nostettua, kun vaan tiedän mitä teen...
Päätin ottaa vain sen reunimmaisen ylös kun se repsotti joka suuntaan ja ahdisteli mun papuja. Nyt lähtee! Otin pari vartta käsiini ja vedin ja ne lähti yllättävän helposti irti. Ne oli niin vahvan näköisiä varsia, että olin ihan varma että niitä joutuu tosiaan kiskomaan sieltä. Mutta ei, ne lähti ihan ilman uusia kylkikramppeja!
Ja samalla tuli pari pottuakin. Siinä vaiheessa olin jo aivan haltioissani, mä sain pari perunaa! Vedin saman perunakasvin muitakin varsia pois ja perunaa tuli lisää esille! Voi jukran pujut, perunaa tuli isoja ja pieniä, se alkuperäinen pottukin löytyi laatikosta! Keräsin perunoita sivuun ja kaivelin mullan vielä läpi ottaakseni talteen kaikki loputkin piskuiset ihanat perunat, mitkä sain mukavasti Tuulikin antamaan pussiin. Kyllä naistä saa jo yhden aterian mulle ja miehelleni! Onnea on oma perunamaa!
No sitten mä tohkeissani katselin mun papuja ja huomasin että yhdessä kohtaa oli kukannuput menneet huonoksi. Pahus, olivatkohan ne kuivaneet ilman pölytystä? Sitten tiirailin tarkemmin ja pyysin Tuulikkia tulemaan katsomaan. Kysyin että onko nuo kuivuneiden kukkasten kohdalla olevat reilun puolen sentin mittaiset kummalliset kohdat alkavia papuja? Tuulikin mukaan ne varmastikin olivat, joten hihkaisin Karille, että "Mulle tulee ainakin kolme papua!" Karia hymyilytti, varmaan piti ihan hassuna mua.
Kamalalla vauhdilla piti hakea puhelin autosta, että saan otettua kuvat todistusaineistoksi. Siinä oli koiratkin jo ihmeissään, että mitä tuo Täti niin viuhtoo menemään. Huomasivat kyllä, että olin hyvällä päällä kun kaikki kolme seurasivat yhtä innoissaan mua autolle ja takasin.
Koko kotimatkan himoitsin vain omakasvattamiani perunoita, sen verran kipaisin kaupassa että sain sinappisilliä perunain seuraksi. Ja kyllä ne maistuivat hyviltä! Nyt vain odottelemaan, että nuo papusetkin valmistuvat ja mulla onkin sitten ateriaa omasta (laina-)maasta! Ihanaa... <3
Käytiin Tuulikin kanssa taas toteamassa, että syödyn kesäkurpitsan kukkasen tilalle on tulossa kyllä uusia kukkasia. Kävin tänä aamuna hakemassa Prisman puutarhaosastolta rullan jotain kuusikulmaverkkoa, olisko ollut jänisverkkoa tai jotain sellaista. Siitä teen huomenna kesäkurpitsalle kehikon, niin pysyy kukkaset vastaisuudessa tallella. Hah!
Sitten mietimme mun perunoiden kokoa, kun viimeeksi Kari näytti perunoistaan yhden sievän potun mulle. Tuumasin ääneen, että voisin sunnuntaina kiskaista yhden potaatin ylös maasta. Jonka jälkeen mietin että mitä sitä sunnuntaihin odottamaan, nyt lähdetään perunan nostoon!
Tuulikki ja Kari tulivat mukaan katsomaan ja ensin piti kysyä, että "Siis miten nää niinku nostetaan, kiskotaan vaan vai?" Tuulikki kysyi hymyillen, että pystynkö mä kiskomaan (on tuo kylki edelleen kipeä hevosen selästä tippumisen takia). No ihan varmana mä nyt omat pottuni saan nostettua, kun vaan tiedän mitä teen...
Päätin ottaa vain sen reunimmaisen ylös kun se repsotti joka suuntaan ja ahdisteli mun papuja. Nyt lähtee! Otin pari vartta käsiini ja vedin ja ne lähti yllättävän helposti irti. Ne oli niin vahvan näköisiä varsia, että olin ihan varma että niitä joutuu tosiaan kiskomaan sieltä. Mutta ei, ne lähti ihan ilman uusia kylkikramppeja!
Ja samalla tuli pari pottuakin. Siinä vaiheessa olin jo aivan haltioissani, mä sain pari perunaa! Vedin saman perunakasvin muitakin varsia pois ja perunaa tuli lisää esille! Voi jukran pujut, perunaa tuli isoja ja pieniä, se alkuperäinen pottukin löytyi laatikosta! Keräsin perunoita sivuun ja kaivelin mullan vielä läpi ottaakseni talteen kaikki loputkin piskuiset ihanat perunat, mitkä sain mukavasti Tuulikin antamaan pussiin. Kyllä naistä saa jo yhden aterian mulle ja miehelleni! Onnea on oma perunamaa!
 | |
| Yhden ainoan siikliperunan sato! :) |
Onnellisena jatkoin porkkanoiden harventamista, kunnes silmät osuivat samaiseen papuun, jossa ensimmäisenä olin aiemmin kukkaset huomannut. Voi hyvänen aika! Hihkuin Tuulikkia uudestaan paikalle, meinasin jo hypellä kun olin niin täpinöissäni! Tuunykattoo, tuunykattoo! Mulla on papuja tulossa! Tuulikki sanoi että kyllä, sieltä on tulossa ainakin viisi papua. Ja nää oli jo pitkiä, varmaan 5-6cm pituutta, vaikka paksuutta ei ollut paljoa mitään.
 |
| Papuja tulollaan! :D |
Koko kotimatkan himoitsin vain omakasvattamiani perunoita, sen verran kipaisin kaupassa että sain sinappisilliä perunain seuraksi. Ja kyllä ne maistuivat hyviltä! Nyt vain odottelemaan, että nuo papusetkin valmistuvat ja mulla onkin sitten ateriaa omasta (laina-)maasta! Ihanaa... <3
torstai 4. heinäkuuta 2013
Hmm..
Kipasin taas katsomassa mun kesäkurpitsoja, josko olisi kukkasia näköpiirissä. Hieman kyllä harmitti, kukkaset olivat kadonneet siis irtipoikki niistä kasviksista! Taas sama juttu, niin ne edellisetkin kukkaiset lähtivät jonkun pupujussin matkaan. Tuulikki laittoi ympärille verkkoaidan, mutta eihän se pupunloikkaa estä mitenkään. Tuli mieleen, että laittaisin verkkoa siihen päällekin, öttiäiset pääsee pölyttämään, mutta rusakot ei pääsisi mehukkaisiin kukkasiin käsiksi. Ja jos se pääsee sisälle, se ei välttis pääse ulos ( ->jänispaisti). Tai sitten vedän 230 suoraa töpselistä ( -> valmiiksi paistettu jänispaisti). Pyydän edellistä lausetta anteeksi herkimmiltä lukijoilta.
Pavut kukkivat jo reippaasti ja perunat alkavat jo tursuilla yli laitojen. Ensin katsoin että onkohan joku jänö siellä taas käynyt, mutta potun varret raahautuvat itsestään alas, ne ovat niin painavia. Kysyinkin Karilta että missä vaiheessa ne pitää nostaa ja lähdimme yhdessä katsomaan heidän perunamaata. Kari kuopsutteli hetken ja näytti sitten että siellä sitä on uutta perunaa, kaunis sievä ja varmasti makoisa pottulainen kädessään. Kuorikin siitä lähti ihan noin vain peukalolla pyöräyttämällä! Voi jukra, oliskohan mullakin tuollaisia nuitten puskien alla!
Sipuleistä eivät hekään tienneet, kun kysyin että millonka ne sopisi nostaa maasta. Hieman olin käynyt aiemmin rapsuttelemassa sipulin toiselta reunalta multaa ja katsonut, että itse sipuli oli aika pieni vielä. Ne ilmeisesti pitää nostella mullista vasta myöhemmin, olkoonkin että varret ovat tosi komeat.
Porkkanoitakin taas harvensin ja nyt oli hämmästys suuri kun kiskaisin yhden ylös. Se oli jo mun pikkurillin paksuinen! Ooh, oikea porkkana! Otin niitä neljä saadakseni tilaa isommille ja päätin viedä naattiporkkanat kotiin maistiaisiksi :)
Tuulikki vielä antoi salaattipedistään mulle muutamat salaatit ja johan olikin melkein ateria valmis! Salaatti oli hyvää, kuten pikku porkkanatkin. Mä NIIN tykkään kun kasvikset antaa mulle ruokaa! :D
Pavut kukkivat jo reippaasti ja perunat alkavat jo tursuilla yli laitojen. Ensin katsoin että onkohan joku jänö siellä taas käynyt, mutta potun varret raahautuvat itsestään alas, ne ovat niin painavia. Kysyinkin Karilta että missä vaiheessa ne pitää nostaa ja lähdimme yhdessä katsomaan heidän perunamaata. Kari kuopsutteli hetken ja näytti sitten että siellä sitä on uutta perunaa, kaunis sievä ja varmasti makoisa pottulainen kädessään. Kuorikin siitä lähti ihan noin vain peukalolla pyöräyttämällä! Voi jukra, oliskohan mullakin tuollaisia nuitten puskien alla!
Sipuleistä eivät hekään tienneet, kun kysyin että millonka ne sopisi nostaa maasta. Hieman olin käynyt aiemmin rapsuttelemassa sipulin toiselta reunalta multaa ja katsonut, että itse sipuli oli aika pieni vielä. Ne ilmeisesti pitää nostella mullista vasta myöhemmin, olkoonkin että varret ovat tosi komeat.
Porkkanoitakin taas harvensin ja nyt oli hämmästys suuri kun kiskaisin yhden ylös. Se oli jo mun pikkurillin paksuinen! Ooh, oikea porkkana! Otin niitä neljä saadakseni tilaa isommille ja päätin viedä naattiporkkanat kotiin maistiaisiksi :)
Tuulikki vielä antoi salaattipedistään mulle muutamat salaatit ja johan olikin melkein ateria valmis! Salaatti oli hyvää, kuten pikku porkkanatkin. Mä NIIN tykkään kun kasvikset antaa mulle ruokaa! :D
sunnuntai 30. kesäkuuta 2013
Kukkasia on!
Tuli taas käytyä harvennusreissulla, porkkanat pukkaa olemaan aivan liian likikkäin. Poimin siis isompia pois! Osasta sain kotiakin jo pikkuisen maistiaisia (todella, TODELLA pikkuisen maistiaisia...)
Kesäkurpitsat ovat innostuneet kukkimaan Tuulikin antaman typpilannoitteen innoittamina ja ainakin tuossa kukkasessa näin hyönteisiä. Nyt vaan pitäs saada ötökät liikkeelle!
Pavutkin ovat päässeet kukkaispäälle, sieltä on tulollaan vaikka kuinka paljon kukkasia ja muutamat ovat jo aukikin!
Varsin hämästynyt olin kun näin perunassa tuollaisia karvaisia nuppuja. Ne tekee kukkasia! Hyvänen aika, kukkii se perunakin! ;-)
Näitä kasveja on ollut todella kiva seurata. Koko ajan niihin tulee muutoksia, suurin papukin uhkaa jo perunoita pituudellaan. Ja taas meinasin nykästä sen irti, kun luulin sen olevan pottua. Onneksi en sentään kiskaissut, koska papu-rukka oli tehnyt toista kymmentä pikkuista kukkasen nuppua! <3
Ystävättäreni sanoi että ei toi sun viherpeukalosi niin keskellä kämmentä olekaan, ainakaan kuvista päätellen. Suurimmat kunniat ansaitsevat kyllä Tuulikki ja Kari sekä hillitön kasa hevonkakkaa! ;-)
perjantai 21. kesäkuuta 2013
Kasvavathan ne!
En ole paljoa nyt päässyt kasvislaatikkoani tai kesäkurpitsapenkkiä katselemaan, kun onnistuin tipauttamaan itseni hevosen selästä asvaltille. Sairiksella siis ollaan, jälleen.
Nyt olen sen verran saanut lihaksiani parantumaan, että pääsin edes tallille, vaikkei asiaa ole edes kävelyttämään tuota hassua issikkapoikaa. Tervehtimässä kävin kyllä, mutta kun Tuulikki kertoi että mun kesäkurpitsat tyrkkää kukkapuskaa esiin, niin sitähä sitten piti mennä katsomaan.
Juu-u, kukkaa pukkaa, veikkei lehtiä ole ensinkään! Tuulikki meinasi että josko niillä olisi puutetta jostain (happi ei, vety ei, hiilidioksidi ei, joku alkuaine kuiteskin, kai se tulee mieleen) ja oli pistänyt lannoitetta niille. Nyt siellä oli kolme kukkaista nupullansa ja mun pitäisi ilmeisesti alkaa nyt keinosiementäjäksi! Wau! Matkarakastaja kukkasille!
Kun tarkasti tihrustaa, niin vasemmalla on yksi iso kukkainen ja oikealla kaksi pienempää kukkaista. Nyt tarvii etsiä sopiva pensseli, millä hoidella hommat! :D
TYPPI!!! Se se oli, niiltä taisi puuttua typpi sieltä maasta. Katsos, kyllä nää muistuu mieleen kun hieman miettii! ;-)
Mun kasvislaatikko näyttää aika komialta näin kauempaa katsottuna. Ja samalta se näyttää lähempääkin, porkkanat keskellä kasvoivat niin, että piti harventaa pienempiä pois ja antaa ne makupaloina Mörrille ja Töggurille.
Perunoista ajattelin katkoa muutamat oksat pois papujen tieltä. Potut levittäytyvät siihen malliin että mulla on kohta pelkkää puskaa. Mä nyt vaan taas ihan omalla pienellä mielelläni mietin noita pottuja, että jos niistä katkoo varsia, niin ne vois hyvinkin ruveta kasvattaa mukuloita noiden varsien sijaan. Mitä mieltä olette?
Reunimmaisen pavun meinasin jo vahingossa kiskaista veke kun luulin sitä perunaksi. Yhtäkkiä noi pavut alkoivat muistuttaa perunaa, onko tää jokin mutanttilajike... Noh, täytyy katsoa tarkkaan mitä sieltä kiskoo. Ja pari papua oli noussut ylös, mutta pari ilmeisesti niistä uusimmista oli heittänyt lusikan nurkkaan.
Huomenna siis perunat saa kirurgisia toimenpiteitä, ellei kukaan kerkeä estelemään. Katsotaan miten ne moiseen suhtautuvat!
Nyt olen sen verran saanut lihaksiani parantumaan, että pääsin edes tallille, vaikkei asiaa ole edes kävelyttämään tuota hassua issikkapoikaa. Tervehtimässä kävin kyllä, mutta kun Tuulikki kertoi että mun kesäkurpitsat tyrkkää kukkapuskaa esiin, niin sitähä sitten piti mennä katsomaan.
Juu-u, kukkaa pukkaa, veikkei lehtiä ole ensinkään! Tuulikki meinasi että josko niillä olisi puutetta jostain (happi ei, vety ei, hiilidioksidi ei, joku alkuaine kuiteskin, kai se tulee mieleen) ja oli pistänyt lannoitetta niille. Nyt siellä oli kolme kukkaista nupullansa ja mun pitäisi ilmeisesti alkaa nyt keinosiementäjäksi! Wau! Matkarakastaja kukkasille!
Kun tarkasti tihrustaa, niin vasemmalla on yksi iso kukkainen ja oikealla kaksi pienempää kukkaista. Nyt tarvii etsiä sopiva pensseli, millä hoidella hommat! :D
TYPPI!!! Se se oli, niiltä taisi puuttua typpi sieltä maasta. Katsos, kyllä nää muistuu mieleen kun hieman miettii! ;-)
Mun kasvislaatikko näyttää aika komialta näin kauempaa katsottuna. Ja samalta se näyttää lähempääkin, porkkanat keskellä kasvoivat niin, että piti harventaa pienempiä pois ja antaa ne makupaloina Mörrille ja Töggurille.
Perunoista ajattelin katkoa muutamat oksat pois papujen tieltä. Potut levittäytyvät siihen malliin että mulla on kohta pelkkää puskaa. Mä nyt vaan taas ihan omalla pienellä mielelläni mietin noita pottuja, että jos niistä katkoo varsia, niin ne vois hyvinkin ruveta kasvattaa mukuloita noiden varsien sijaan. Mitä mieltä olette?
Reunimmaisen pavun meinasin jo vahingossa kiskaista veke kun luulin sitä perunaksi. Yhtäkkiä noi pavut alkoivat muistuttaa perunaa, onko tää jokin mutanttilajike... Noh, täytyy katsoa tarkkaan mitä sieltä kiskoo. Ja pari papua oli noussut ylös, mutta pari ilmeisesti niistä uusimmista oli heittänyt lusikan nurkkaan.
Huomenna siis perunat saa kirurgisia toimenpiteitä, ellei kukaan kerkeä estelemään. Katsotaan miten ne moiseen suhtautuvat!
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Huolen aihetta
Olen hieman huolissani mun kasviksista, tai osasta niistä, kun mun hienot kesäkurpitsan taimenet lopettivat kasvun kun lykkäsin ne maahan. Onko kellään vinkkejä miksi näin on sattunut? Elossa ne on, mutta kasvu tyrehtyi, ne vaan kököttää siellä. Raukka-parat. Hienosti suojattukin ne on.
Ja papuset sai hieman takkiinsa. Osoitin Tuulikille että katos tätä papu-raasua, joku tupsuhäntä on kai käynyt vetäsee juuri ylös puskeneen kasvuston sirkkalehdet parempiin napoihinsa. Samalla kun osoitin kasvia, hyppäsi Pinja-koira lavalle ja vetäs perit pavut vinoon ja hieman perunan varttakin. No pentele. Pinja The Pavuntappaja-koira nostettiin varoen kasvislaatikosta pois, mutta yksi pitkävartinen papu oli jo poikki ja toinen retkotti sen näköisenä ettei siitä kalua tule. Elämä on.
Sidoin sitten taipunutta papua tiukemmin tukikeppiinsä ja poistin hajalle menneen, mutta jätin syödyn maahan, jos se vaikka siitä lähtisi vielä! Ja samalla pistin mieleeni, että otan siemeneitä mukaan ja istutan lisää niitä papuja. Edelliset suoraan maahan istuttamani papuset nousivatkin iloisesti nopeaan tahtiin ja ovat ilmeisesti niin herkullisia, että puput järsii niitä.
Seuraavana päivänä pistin lisää papuja maahan ja tyrkkäsin niitä itseasiassa sipuleiden ja perunoidenkin joukkoon. Toivottavasti tulee hyvä saalis! ;-)
Ja papuset sai hieman takkiinsa. Osoitin Tuulikille että katos tätä papu-raasua, joku tupsuhäntä on kai käynyt vetäsee juuri ylös puskeneen kasvuston sirkkalehdet parempiin napoihinsa. Samalla kun osoitin kasvia, hyppäsi Pinja-koira lavalle ja vetäs perit pavut vinoon ja hieman perunan varttakin. No pentele. Pinja The Pavuntappaja-koira nostettiin varoen kasvislaatikosta pois, mutta yksi pitkävartinen papu oli jo poikki ja toinen retkotti sen näköisenä ettei siitä kalua tule. Elämä on.
Sidoin sitten taipunutta papua tiukemmin tukikeppiinsä ja poistin hajalle menneen, mutta jätin syödyn maahan, jos se vaikka siitä lähtisi vielä! Ja samalla pistin mieleeni, että otan siemeneitä mukaan ja istutan lisää niitä papuja. Edelliset suoraan maahan istuttamani papuset nousivatkin iloisesti nopeaan tahtiin ja ovat ilmeisesti niin herkullisia, että puput järsii niitä.
Seuraavana päivänä pistin lisää papuja maahan ja tyrkkäsin niitä itseasiassa sipuleiden ja perunoidenkin joukkoon. Toivottavasti tulee hyvä saalis! ;-)
maanantai 3. kesäkuuta 2013
Kesäkurpitsain tilannekatsaus
Tuulikki kertoi että hauvelit olivat kaivelleet hänen kesäkurpitsapenkkiä. Ei kai mun suurella (just...) vaivalla (oikeesti...) kasvattamani taimen vain ollut entinen? Olivat kuitenkin säästäneet taimenen onneksi ja Tuulikki oli kasannut keon takaisin komeaksi.
Seuraavana päivänä mun kesäkurpitsakeolle oli ilmestynyt vihreä aita suojaamaan herkkiä kasveja ja huomasin että Tuulikilla oli samanlainen! Voi että, tää näytti jo ihan pro-kasvimaalta! :)
Seuraavana päivänä mun kesäkurpitsakeolle oli ilmestynyt vihreä aita suojaamaan herkkiä kasveja ja huomasin että Tuulikilla oli samanlainen! Voi että, tää näytti jo ihan pro-kasvimaalta! :)
Tässähän alkaa olla muutenkin jo pro-fiilikset kun kasvimaakin näyttää tuollaiselta:
Ja mun perunat on NIIN ihanan näköisiä! Katsokaa nyt noita vahvan vihreitä lehtiä ja komean paksuja varsia, väkisinkin hymyilyttää pientä kukkahattu-tätiä! :D
Kyllä on palkitsevaa seurata näitä pieniä kasvinalkuja, miten ne pukkaa hurjalla vauhdilla vihreätä maan pinnalle ja vahvistuvat ja ehkä jopa saan satoakin!
Istutin muuten 4 siemenpapua suoraan maahan ja nyt jännittyneenä odottelen että josko niistä tulisi jotain kasviksia isompien sisarustensa seuraksi :D
torstai 30. toukokuuta 2013
Pihalle
Olin jo aiemmin istuttanut sipulin sipulit ja Karilta saamani siikli-perunat kasvislaatikkooni. Sipuleita oli yhdeksän ja pottuja kuusi, eli potut tulivat kumpaankin päätyyn riviin 3/rivi ja sipulit tulivat siksak-kuvioon laatikon toiselle pitkälle sivulle. Niiden ja porkkanoiden suojana oli harsokangas ja porkkanat olivatkin jo pistäneet töpinäksi ja tunkeneet vartensa maan pinnalle.
Pakkasin pavut ja kohta kukkimaan käyvät kesäkurpitsat autoon ja ajoin hyvin varoen tallille. En ollut tajunnut laittaa mitään tukiseinäksi pavuille ja pelkäsin ohuiden varsien katkeilevan matkalla. Hyvin pysyi muovipussien suut ylhäällä, yksi laatikollinen taimia oli aina yhdessä pussissa.
Olin tosiaan jo aiemmin saanut vinkkiä, että kannattaa laittaa tukitikkuja niille pavuille, tai ne on poikki. Ensimmäisenä suuntasinkin kulkuni heppatarhan viereiselle ojalle, missä kasvoi pajukkoa. Puukolla otin sopivia oksia irti ja poistin lehtiä. Keräsin tarpeellisen määrän vitsoja ja tuumailin saavani niistä tukirankaa pavunvarsille.
Istuin jakkaralla kasvislaatikkoni vieressä ja tein työkalulla kuoppia papuruukkuja varten. Kun olin määrittänyt papujen etäisyydet, pätkin pajuvitsoja tukitikuiksi ja kaksi pisintä sai kunnian muodostaa kaaren rivistön päätyihin. Kaarien tehtävänä olisi pitää harsokangas tarpeeksi korkealla papuja murskaamasta.
Kaivoin vielä käsin (puutarhasormikkaat!) kolosia syvemmiksi ja asetin ensimmäisen papusen koloseen. No joo, tässä vaiheessa on tietenkin kiva muistaa lanka, jolla olisi saanut varret tikkuihin kiinni. Onneksi repusta löytyi kuitenkin normaalia leveämpää lahjanarua, mistä pätkäisin sopivan mittaisia paloja ja jaoin ne sitten pituussuunnassa puoliksi. Tuli oikein hyviä pidikenaruja!
Seuraavaksi huomasin, että naru valahti heti kasvin juurelle eikä todellakaan tukenut kasvi-rukkaa. Hmm. Okei. Koska tukipajuissa ei ollut oksanhaaroja, niin tein puukolla sellaisia viiltoja pitkin oksan kuorta, jolloin lahjanarun sai mukavasti väliin. Näin pysyi naru mukavasti ylhäällä.
Tuli mieleen myös se, että naru olisi kiva saada helposti poiskin tarpeen vaatiessa, joten sidoin narut löysälle ja niin, että saisin rusetin helposti auki. Istutin ja kiinnitin pavut yksi taimi kerrallaan ja ihastelin kätteni jälkeä, priimaa pukkaa vaikka hyvää yrittää! ;-)
Samalla katselin jo sipulien työntäneen vihreää esille ja ihastukseni oli suuri löydettyäni perunoiden ensimmäiset lehdet! Hihkuin Karille, että tule nyt katsomaan, mulla on potut kasvaneet! Karin ja Tuulikin perunat olivat aika lailla isompia ja komeampia jo, mutta että mullakin oli vihreätä esillä! Tämähän mielenkiintoista, mä saan jotain kasvamaan näin hienosti!
Pakkasin pavut ja kohta kukkimaan käyvät kesäkurpitsat autoon ja ajoin hyvin varoen tallille. En ollut tajunnut laittaa mitään tukiseinäksi pavuille ja pelkäsin ohuiden varsien katkeilevan matkalla. Hyvin pysyi muovipussien suut ylhäällä, yksi laatikollinen taimia oli aina yhdessä pussissa.
Olin tosiaan jo aiemmin saanut vinkkiä, että kannattaa laittaa tukitikkuja niille pavuille, tai ne on poikki. Ensimmäisenä suuntasinkin kulkuni heppatarhan viereiselle ojalle, missä kasvoi pajukkoa. Puukolla otin sopivia oksia irti ja poistin lehtiä. Keräsin tarpeellisen määrän vitsoja ja tuumailin saavani niistä tukirankaa pavunvarsille.
Istuin jakkaralla kasvislaatikkoni vieressä ja tein työkalulla kuoppia papuruukkuja varten. Kun olin määrittänyt papujen etäisyydet, pätkin pajuvitsoja tukitikuiksi ja kaksi pisintä sai kunnian muodostaa kaaren rivistön päätyihin. Kaarien tehtävänä olisi pitää harsokangas tarpeeksi korkealla papuja murskaamasta.
Kaivoin vielä käsin (puutarhasormikkaat!) kolosia syvemmiksi ja asetin ensimmäisen papusen koloseen. No joo, tässä vaiheessa on tietenkin kiva muistaa lanka, jolla olisi saanut varret tikkuihin kiinni. Onneksi repusta löytyi kuitenkin normaalia leveämpää lahjanarua, mistä pätkäisin sopivan mittaisia paloja ja jaoin ne sitten pituussuunnassa puoliksi. Tuli oikein hyviä pidikenaruja!
Seuraavaksi huomasin, että naru valahti heti kasvin juurelle eikä todellakaan tukenut kasvi-rukkaa. Hmm. Okei. Koska tukipajuissa ei ollut oksanhaaroja, niin tein puukolla sellaisia viiltoja pitkin oksan kuorta, jolloin lahjanarun sai mukavasti väliin. Näin pysyi naru mukavasti ylhäällä.
Tuli mieleen myös se, että naru olisi kiva saada helposti poiskin tarpeen vaatiessa, joten sidoin narut löysälle ja niin, että saisin rusetin helposti auki. Istutin ja kiinnitin pavut yksi taimi kerrallaan ja ihastelin kätteni jälkeä, priimaa pukkaa vaikka hyvää yrittää! ;-)
Samalla katselin jo sipulien työntäneen vihreää esille ja ihastukseni oli suuri löydettyäni perunoiden ensimmäiset lehdet! Hihkuin Karille, että tule nyt katsomaan, mulla on potut kasvaneet! Karin ja Tuulikin perunat olivat aika lailla isompia ja komeampia jo, mutta että mullakin oli vihreätä esillä! Tämähän mielenkiintoista, mä saan jotain kasvamaan näin hienosti!
maanantai 27. toukokuuta 2013
Paniikki?
Katselin tänä aamuna mun taimikkoa ja tiirailin ihmeissäni noita kesäkurpitsoja. Näinkö mä nyt ihan oikein? Sihrustelin ja tuumasin ja otin sitten kuvia kysyäkseni viisaammilta.
Tämä eka kuva on kyllä ihan nättiä, juu, mutta nuo nupurat?
Siis onko nämä kukkasia nupussa? Pitääkö mun panikoida ja käydä istuttamassa nää pikapikaa lähimpään multakasaan? Jos ne on tuon näköisiä nyt, niin milloin ne aukeaa? Entäs jos ne kerkee aueta ennen multiin laittoa? Voiks ne pölyttää itse jos ei nyt ihan kerkiä multailemaan niitä? Ainakaan juuret eivät ole tulleet läpi tuolta ruukusta, joten voisin hyvin kuvitella siirron onnistuvan kasvismaalle.
No entäs nää. Pavut on vetässeet piiiitkät 20-senttiset varret ittellensä ja yhden lehden pituus on mun etusormen mittainen, eli n. 8cm. Sain jo vinkkiä, että pitää laittaa tukikeppi ja langalla varsi kiinni siihen, ettei ne katkeile. Kolme on hieman myöhemmin noussutta, mutta 5 kappaletta on noita ylipitkiä. Voiko tuollaisen varrekkaan istuttaa hieman syvemmälle, vai vahingoittuuko varsi jos multaa "nostaa" tueksi vartta vasten?
Ei muuten mitään helppoa tää taimikon hoito, kun ei ole hajuakaan mitä tekee... Sitä vain heittää lonkalta koko homman ja katsoo sitten mitä sattuu tulemaan. Jos mä saan satoa edes hieman, niin olen tyytyväinen. :D
torstai 23. toukokuuta 2013
Mun taimikko!
On tullut oltua sisätiloissa pienen lämpöilyn takia, joten tuli seurattua tarkemmin tuota ikkunalaudala sijaitsevaa taimikkoa. Hurjaa vauhtia pavut ovat kasvaneet ja kesäkurpitsat hyvä kun mahtuu kuvaan! :)
Pavut lähtivät kasvamaan eri lailla kuin kesäkurpitsat, nää teki ensin ilmeisesti vahvemman juuren ja vasta sitten alkoi vihreää pilkottamaan mullan alta.
Nää pavut on jo pidemmällä, tykkäävät vissiin olla ikkunan ja seinän muodostamassa nurkassa! :)
Ja mun kesäkurpitsat kasvaa hienosti, vieläkin! :D Ne alkaa olla jo niin isoja, etteivät kuvaan mahdu. Kolmesta kasvista kun lähtee vielä yhdet lehdet kuvan ulkopuolelle.
Näin innostuksen vallassa mulle tuli mieleen, että olispa kiva kun olisi sellainen ikkuna, missä olisi ikkunalautoja monta! Olen nähnyt useasti kuvia sellaisista ja tuumaillut että hyvä idea niille, joita moinen harrastus kiinnostaa. Mitähän tuo mies sanoisi, jos ensi kesänä laittaisin lautoja tuohon ikkunan eteen hyllyiksi ja aloittaisin hieman runsaammalla valikoimalla? Noh, katsotaan nyt kuinka pitkälle mun innostusta riittää ;-)
 |
| Papulaatikko nro.1 |
 |
| Papulaatikko nro.2 |
 |
| Kesäkurpitsa |
Näin innostuksen vallassa mulle tuli mieleen, että olispa kiva kun olisi sellainen ikkuna, missä olisi ikkunalautoja monta! Olen nähnyt useasti kuvia sellaisista ja tuumaillut että hyvä idea niille, joita moinen harrastus kiinnostaa. Mitähän tuo mies sanoisi, jos ensi kesänä laittaisin lautoja tuohon ikkunan eteen hyllyiksi ja aloittaisin hieman runsaammalla valikoimalla? Noh, katsotaan nyt kuinka pitkälle mun innostusta riittää ;-)
tiistai 21. toukokuuta 2013
Papuja ennakkoon
Alkoi niin himottaa tuo ennakkoon kasvatus, että päätin pistää pavutkin multiin. Mulla kun oli noita turveruukkuja ja multaa, niin olihan se helppoa ku heinän teko. Paitsi etten ole eläissäni "tehnyt heinää", joten ei aavistustakaan miten homma toimii. Mutta nou hätä, nyt istutetaan papuja!
Kuten viimeeksikin, liottelin hetken pavun siemeniä vedessä. Olin laskenut tarvitsevani noin 5-6 papupuskaa kasvislaatikkooni, ehkä, varmaankin. Laitoin siis kahdeksan siementä likoomaan ja kahdeksaan ruukkuun täytteeksi multaa.
Kun siemenet olivat mielestäni saaneet hieman vettä, asettelin yhden jokaiseen ruukkuun. Kastelin mullat ja sitten tuli mieleen, että ne vissiin piti peittää mullallakin. Vettä lorottaessani osa oli jo peittynyt multaan ja lopuille siirtelin hieman peittoa päälle. Sitten siirsin nämä kaksi karkkilaatikkoa muovipussin sisälle ja ikkunalaudalle.
Katselin pari päivää myöhemmin, että jukra, pavun siemenet oli jo pukannut juurta esille! Onko nää aina näin nopeita lähtemään? Olen kuvitellut että siemeniä joutuu odottelemaan ties kuinka pitkään ennen kuin ne itää. Lehtiä ei ole vielä esillä, mutta juurta pukkaa ja multa nousee sillai kivasti.
Onpa muuten hyvä, että on tullut syötyä karkkia, niistä on jäänyt oikein hyviä laatikoita juuri tähän tarkoitukseen! :D
Kuten viimeeksikin, liottelin hetken pavun siemeniä vedessä. Olin laskenut tarvitsevani noin 5-6 papupuskaa kasvislaatikkooni, ehkä, varmaankin. Laitoin siis kahdeksan siementä likoomaan ja kahdeksaan ruukkuun täytteeksi multaa.
Kun siemenet olivat mielestäni saaneet hieman vettä, asettelin yhden jokaiseen ruukkuun. Kastelin mullat ja sitten tuli mieleen, että ne vissiin piti peittää mullallakin. Vettä lorottaessani osa oli jo peittynyt multaan ja lopuille siirtelin hieman peittoa päälle. Sitten siirsin nämä kaksi karkkilaatikkoa muovipussin sisälle ja ikkunalaudalle.
Katselin pari päivää myöhemmin, että jukra, pavun siemenet oli jo pukannut juurta esille! Onko nää aina näin nopeita lähtemään? Olen kuvitellut että siemeniä joutuu odottelemaan ties kuinka pitkään ennen kuin ne itää. Lehtiä ei ole vielä esillä, mutta juurta pukkaa ja multa nousee sillai kivasti.
Onpa muuten hyvä, että on tullut syötyä karkkia, niistä on jäänyt oikein hyviä laatikoita juuri tähän tarkoitukseen! :D
perjantai 17. toukokuuta 2013
Porkkanat kehiin!
No niin! Nyt päästiin sitten istuttamaan porkkanan siemeniä! Mulla oli päässä sellainen pieni suunnitelma, miten ja mihin mitäkin tulee. Päätyihin tulee perunat (kolme kappaletta per rivi) ja keskelle kaikki muut. Porkkanoille varasin kaksi pitkää riviä keskeltä, toiselle puolelle tulisi rivi papuja ja toiselle rivi sipulia. Ja jonnekin tunkisin vielä valkosipuliakin.
Kävin hakemassa heppatarhasta kalutun pajunoksan, josta kirveellä katkoin neljä tikkua. Vuoleskelin jokaisesta toisen pään terävämmäksi, jotta saisin ne riveille merkkitikuiksi. Tähän täytyy muuten miettiä jokin toinen tikku, ei noi ole niin nätit. Samalla juttelin Mörrille, joka mielenkiinnola katseli ja kuunteli tekemisiäni.
Hain sopivan (varmaankin) työkalun tallilta ja suuntasin kasvislaatikolleni. Selitin ääneen mitä tein, olkoonkin ettei Mörri touhuamistani välttämättä edes nähnyt hiekkatarhan puolelta. Mutta selitinpä sitä samalla itselleni miettiessäni mitä teen.
Ensin rajoitin päätyjen perunamaat erikseen, jonka jälkeen sillä työkalulla (sellainen teräväkärkinen pikkuinen "lapio") vedin pari vakoa keskelle jäävään tilaan. Merkkasin tikuilla rivien päät ja avasin sitten siemenpussin.
Riviväli niin ja niin paljon? Joo, no, mulla on nyt noi kaksi riviä ja ne on ihan tarpeeksi kaukana toisistaan. Oli siinä pussissa maininta myös että kuinka pitkälle riville pussista riittää, mutten osannut arvioida siementen määrää tai rivieni pituutta. Otin kämmenelle siemeniä ja ripottelin niitä vakoseen, kaipa niitä tarpeeksi tulee.
Sitten laitoin sillä pikkulapiolla multaa takaisin vakojen päälle ja seuraavaksi olikin vuorossa kastelu. Hain kastelukannun ja täytin sen vedellä samalla kun höpötin Mörrille että siellä on nyt sitten porkkanaa kasvamassa ja hevonen on ystävällinen vaan ja pitää turpansa erossa mun porkkanamaasta. Mörri nyökytteli, joten lähdin kastelemaan istutuksiani. Miten mulle jäi hieman sellainen olo, että tuo hevonen uskoo ettei mulla ole hajuakaan siitä mitä mä teen.
Eikä muuten hajuakaan kuinka paljon tämä kasvimaa tarvitsee vettä. Lorottelin koko kannullisen siemenille ja kastelin samalla perunamaankin, vaikkei siellä vielä asukkeja ollutkaan.
Mistä tulikin mieleeni, että Kari oli laittanut mulle 6 perunaa itämään, siikliä taisi olla, eli mulla on potut odottamassa istuttamista! :D Ihanaa! Enää mun ei tartte kuin ostaa siemensipuleita, tai jotain sellaisia, oliskohan kaupassa punasipulin taimenia? Sipulin sipuleita? Hmm... Ja pavut mä jo haluisin myös istuttaa.
Mä suunnittelin jo kivat merkkitikut mun plantaasille, nyt vaan niitä toteuttamaan! :)
Kävin hakemassa heppatarhasta kalutun pajunoksan, josta kirveellä katkoin neljä tikkua. Vuoleskelin jokaisesta toisen pään terävämmäksi, jotta saisin ne riveille merkkitikuiksi. Tähän täytyy muuten miettiä jokin toinen tikku, ei noi ole niin nätit. Samalla juttelin Mörrille, joka mielenkiinnola katseli ja kuunteli tekemisiäni.
Hain sopivan (varmaankin) työkalun tallilta ja suuntasin kasvislaatikolleni. Selitin ääneen mitä tein, olkoonkin ettei Mörri touhuamistani välttämättä edes nähnyt hiekkatarhan puolelta. Mutta selitinpä sitä samalla itselleni miettiessäni mitä teen.
Ensin rajoitin päätyjen perunamaat erikseen, jonka jälkeen sillä työkalulla (sellainen teräväkärkinen pikkuinen "lapio") vedin pari vakoa keskelle jäävään tilaan. Merkkasin tikuilla rivien päät ja avasin sitten siemenpussin.
Riviväli niin ja niin paljon? Joo, no, mulla on nyt noi kaksi riviä ja ne on ihan tarpeeksi kaukana toisistaan. Oli siinä pussissa maininta myös että kuinka pitkälle riville pussista riittää, mutten osannut arvioida siementen määrää tai rivieni pituutta. Otin kämmenelle siemeniä ja ripottelin niitä vakoseen, kaipa niitä tarpeeksi tulee.
Sitten laitoin sillä pikkulapiolla multaa takaisin vakojen päälle ja seuraavaksi olikin vuorossa kastelu. Hain kastelukannun ja täytin sen vedellä samalla kun höpötin Mörrille että siellä on nyt sitten porkkanaa kasvamassa ja hevonen on ystävällinen vaan ja pitää turpansa erossa mun porkkanamaasta. Mörri nyökytteli, joten lähdin kastelemaan istutuksiani. Miten mulle jäi hieman sellainen olo, että tuo hevonen uskoo ettei mulla ole hajuakaan siitä mitä mä teen.
Eikä muuten hajuakaan kuinka paljon tämä kasvimaa tarvitsee vettä. Lorottelin koko kannullisen siemenille ja kastelin samalla perunamaankin, vaikkei siellä vielä asukkeja ollutkaan.
Mistä tulikin mieleeni, että Kari oli laittanut mulle 6 perunaa itämään, siikliä taisi olla, eli mulla on potut odottamassa istuttamista! :D Ihanaa! Enää mun ei tartte kuin ostaa siemensipuleita, tai jotain sellaisia, oliskohan kaupassa punasipulin taimenia? Sipulin sipuleita? Hmm... Ja pavut mä jo haluisin myös istuttaa.
Mä suunnittelin jo kivat merkkitikut mun plantaasille, nyt vaan niitä toteuttamaan! :)
torstai 16. toukokuuta 2013
Kakkakuski
Tämä kasvimaan hoitohan on sitten sitä, että käyn ensin ratsastamassa ja sen jälkeen alan miettimään kasvislaatikon kohtaloa. Nytkin parin tunnin ratsastuksen jälkeen ryhdyin kuskaamaan kottikärryillä hevonkakkaa laatikkooni. Sitähän hevostalleilla riittää, ja koska karsinoissa on turvekuivitus, sitä ihteensä voi huoletta laittaa kasviksille.
Pohjalle laitoin sitä mitä sattui irtoamaan, täysin palanut nimittäin oli jäässä. Erittäin hyvä eriste, jos on melkein 20 astetta plussaa ja edelleen on kasat jäässä. Lapioin osittain palanutta kottikärryihin, roudasin kärryt laatikolle, kippasin sisällöt, levitin hieman ja lähdin lapparoimaan seuraavaa satsia. Joka kerta kuskatessa jouduin liiskaamaan muurahaisia, ja hetken kuluttua jo seurasinkin kuinka pelastuspartiot kävivät korjaamassa roadkill-uhreja parempaan talteen. Äkkiä ne hoitaa omansa!
Kyllä muuten käy käsiin, varsinkin kun oli se hevosenhoito/ratsastus/hevosenhoito (yht 3h) siinä alla! Kivaa se oli, mutta kuudennen kottikärryllisen jälkeen riitti mulle. Ei sinne mitään voinut vielä kuitenkaan istuttaa kun yöt oli kylmiä.
Viikko meni odotellessa palaneemman lannan sulamisessa, jonka jälkeen sain kuskattua sitä 3-4 lastillista laatikkooni. Siltä päivältä loppui se urakka väsymykseen ja seuraavana päivänä sain viimein aloitettua mullan rahtaamisen! Vein multaa kärrylasteittain ja olin jo aivan tokkurassa kaikesta ulkoilusta, kyllä tämä urheilusta käy! Ja nyt osaan lapioida multaakin, ei mikään itsestäänselvyys Helsingin keskustassa lapsuutensa viettäneelle.
Viimein oli laatikko täynnä multaa ja lannoitetta, yli viikon se roudaus kesti, näin ratsastuksen kevyenä loppukäyntinä! ;-)
Pohjalle laitoin sitä mitä sattui irtoamaan, täysin palanut nimittäin oli jäässä. Erittäin hyvä eriste, jos on melkein 20 astetta plussaa ja edelleen on kasat jäässä. Lapioin osittain palanutta kottikärryihin, roudasin kärryt laatikolle, kippasin sisällöt, levitin hieman ja lähdin lapparoimaan seuraavaa satsia. Joka kerta kuskatessa jouduin liiskaamaan muurahaisia, ja hetken kuluttua jo seurasinkin kuinka pelastuspartiot kävivät korjaamassa roadkill-uhreja parempaan talteen. Äkkiä ne hoitaa omansa!
Kyllä muuten käy käsiin, varsinkin kun oli se hevosenhoito/ratsastus/hevosenhoito (yht 3h) siinä alla! Kivaa se oli, mutta kuudennen kottikärryllisen jälkeen riitti mulle. Ei sinne mitään voinut vielä kuitenkaan istuttaa kun yöt oli kylmiä.
Viikko meni odotellessa palaneemman lannan sulamisessa, jonka jälkeen sain kuskattua sitä 3-4 lastillista laatikkooni. Siltä päivältä loppui se urakka väsymykseen ja seuraavana päivänä sain viimein aloitettua mullan rahtaamisen! Vein multaa kärrylasteittain ja olin jo aivan tokkurassa kaikesta ulkoilusta, kyllä tämä urheilusta käy! Ja nyt osaan lapioida multaakin, ei mikään itsestäänselvyys Helsingin keskustassa lapsuutensa viettäneelle.
Viimein oli laatikko täynnä multaa ja lannoitetta, yli viikon se roudaus kesti, näin ratsastuksen kevyenä loppukäyntinä! ;-)
keskiviikko 15. toukokuuta 2013
Kesäkurpitsan taimenet
Tarkoituksena mulla oli istuttaa tosiaan niitä kurpitsan taimenia kanssa johonkin ja kaikki ystävät varoittelivat että yksi taimi riittää. Kuulemma ne istutetaan hevonkakkakasan päälle laitettuun multaan ja siinä ne sitten rehottaa ja kasvattaa mulle herkullista ruokaa. Mä niin tykkään kasveista ja ihmisistä, jotka antaa mulle ruokaa! ;-) Lupasin alkukasvattaa niitä taimenia kotona ja jos ne säilyy hengissä maahan laittoon asti, niin Tuulikki saa siitä yhden taimenen ja Annika yhden. Ja jos en osaa pitää niitä vihreinä sinne asti, sitten käydään ostamassa taimenet jostain kasviskaupasta.
Olin ottanut yhden munakennon talteen sitä varten, että saan istutettua muutamat kesäkurpitsan siemenet. Laitoin kahdeksaan kennoon multaa ja availin sitten siemenpakettia. Siemenet näyttivät hieman nuutuneilta ja niiden pinta oli tosi kuivan oloinen, joten tiputin niitä 8 kappaletta juomalasiin ja laitoin vettä päälle. Huljuttelin siemeniä vedessä, kunnes ne alkoivat imeä vettä ja ne eivät enää keikkunut veden pinnalla. Sitten otin siemenet pois ja ne olivatkin jo ihan eri tuntuiset. Eihän mulla ole hajuakaan, tehdäänkö oikeasti näin, mutta mä nyt tein kun näyttivät niin kuivilta!
Sitten tuli mieleen, että onkohan näin isoilla siemenillä jokin tapa istuttaa. Siis jompi kumpi pää ylös, kuten sipuleissa. Onko sillä väliä? Päätin minimoida riskit ja laitoin jokaisen siemenen eri asentoon, kai niistä jotkut lähtisi kasvamaan. Sitten kastelin kennot läpeensä ja tungin kennoston hedelmäpussiin ja ikkunalle.
Seuraavana päivänä kurkkasin pussiin ja olin aivan hämmentynyt, niistä pukkasi jo jotain juuren tynkää! Neljästä näkyi selvästi että multa oli noussut ja vaaleaa pilkotti alta. Hyvänen aika, näähän lähti hienosti kasvamaan! Jatkoin kastelua, mutta avonaisenakin hedelmäpussi piti kosteuden melkoisen hyvin sisällä.
Jossain vaiheessa huomasin että yksi kasvi oli kuollut kuivuuteen, mutta kolme uutta pukkasi ulos kennosta entisten kolmen seuraksi. Draamaa ja dramatiikkaa riitti kasviksilla lämpöisellä ikkunanlaudalla, sillä viikko sen jälkeen kaksi oli taas kuollut. Siinä vaiheessa tajusin, että ehkei niillä ole munakennossa tarpeeksi tilaa.
Niinpä haahuillessani Tarjoustalossa tulin eksyneeksi puutarhaosastolle. Siellä oli sellaisia turveruukkuja, 18 kappaletta paketissa ja maksoi 1,29€. No tää olisi halpa kokeilu, paketti kainaloon ja kotiin! Kotona avasin paketin ja tuli siinä vaiheessa mieleen, että olisi varmaan aika hyvä jos niiden pohjalle saisi hevonkakkaa, jos ne kerta sellaisesta tykkäävät. Neljä taimenta oli jäljellä, joten otin neljä ruukkua irti toisistaan ja huomasin niiden olevan juuri oikeata kokoa sopiakseen neliskanttiseen karkkipurkkiin. Hyvä juttu, nyt ei tarvinnut huolehtia että vettä valuisi läpi!
Seuraavana päivänä otin ruukut tallille mukaan ja kaivelin pikkasen palanutta lannoitetta jokaisen purnukan pohjalle. Kotona aloitin sitten siirron isompiin ruukkuihin. Lisäsin ruukkuihin multaa ja hyvin varoen siirtelin irtileikatut kennon osat uusiin ruukkuihin. Käsittääkseni munakennot maatuu kanssa ja päästää kasvien juuret läpi, joten istutin ne kennoineen päivineen. Ja kastelin taas lisää, nyt alkoi näyttää ihan oikealta kasvistaimenen kasvatukselta tää homma! :D
Tosi ylpeä olin pienistä vihreistä aluista, kun ne olivat kaikki hengissä vielä kahden päivän jälkeenkin! Ehkä musta vielä maanviljelijä tulee. Pitäsikö hakea EU:lta pienviljelijöiden maataloustukea mun plantaasille, luomutila ja kaikkea... ;-)
Olin ottanut yhden munakennon talteen sitä varten, että saan istutettua muutamat kesäkurpitsan siemenet. Laitoin kahdeksaan kennoon multaa ja availin sitten siemenpakettia. Siemenet näyttivät hieman nuutuneilta ja niiden pinta oli tosi kuivan oloinen, joten tiputin niitä 8 kappaletta juomalasiin ja laitoin vettä päälle. Huljuttelin siemeniä vedessä, kunnes ne alkoivat imeä vettä ja ne eivät enää keikkunut veden pinnalla. Sitten otin siemenet pois ja ne olivatkin jo ihan eri tuntuiset. Eihän mulla ole hajuakaan, tehdäänkö oikeasti näin, mutta mä nyt tein kun näyttivät niin kuivilta!
Sitten tuli mieleen, että onkohan näin isoilla siemenillä jokin tapa istuttaa. Siis jompi kumpi pää ylös, kuten sipuleissa. Onko sillä väliä? Päätin minimoida riskit ja laitoin jokaisen siemenen eri asentoon, kai niistä jotkut lähtisi kasvamaan. Sitten kastelin kennot läpeensä ja tungin kennoston hedelmäpussiin ja ikkunalle.
Seuraavana päivänä kurkkasin pussiin ja olin aivan hämmentynyt, niistä pukkasi jo jotain juuren tynkää! Neljästä näkyi selvästi että multa oli noussut ja vaaleaa pilkotti alta. Hyvänen aika, näähän lähti hienosti kasvamaan! Jatkoin kastelua, mutta avonaisenakin hedelmäpussi piti kosteuden melkoisen hyvin sisällä.
Jossain vaiheessa huomasin että yksi kasvi oli kuollut kuivuuteen, mutta kolme uutta pukkasi ulos kennosta entisten kolmen seuraksi. Draamaa ja dramatiikkaa riitti kasviksilla lämpöisellä ikkunanlaudalla, sillä viikko sen jälkeen kaksi oli taas kuollut. Siinä vaiheessa tajusin, että ehkei niillä ole munakennossa tarpeeksi tilaa.
Niinpä haahuillessani Tarjoustalossa tulin eksyneeksi puutarhaosastolle. Siellä oli sellaisia turveruukkuja, 18 kappaletta paketissa ja maksoi 1,29€. No tää olisi halpa kokeilu, paketti kainaloon ja kotiin! Kotona avasin paketin ja tuli siinä vaiheessa mieleen, että olisi varmaan aika hyvä jos niiden pohjalle saisi hevonkakkaa, jos ne kerta sellaisesta tykkäävät. Neljä taimenta oli jäljellä, joten otin neljä ruukkua irti toisistaan ja huomasin niiden olevan juuri oikeata kokoa sopiakseen neliskanttiseen karkkipurkkiin. Hyvä juttu, nyt ei tarvinnut huolehtia että vettä valuisi läpi!
Seuraavana päivänä otin ruukut tallille mukaan ja kaivelin pikkasen palanutta lannoitetta jokaisen purnukan pohjalle. Kotona aloitin sitten siirron isompiin ruukkuihin. Lisäsin ruukkuihin multaa ja hyvin varoen siirtelin irtileikatut kennon osat uusiin ruukkuihin. Käsittääkseni munakennot maatuu kanssa ja päästää kasvien juuret läpi, joten istutin ne kennoineen päivineen. Ja kastelin taas lisää, nyt alkoi näyttää ihan oikealta kasvistaimenen kasvatukselta tää homma! :D
Tosi ylpeä olin pienistä vihreistä aluista, kun ne olivat kaikki hengissä vielä kahden päivän jälkeenkin! Ehkä musta vielä maanviljelijä tulee. Pitäsikö hakea EU:lta pienviljelijöiden maataloustukea mun plantaasille, luomutila ja kaikkea... ;-)
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Kasvislaatikko
Ajelin tallille lautoineni ja tarvikkeineni ja tuumin jo, miten saisin kasattua laatikon. Hieman mietitytti kun nuo mun polvet ovat siinä kunnossa, ettei niillä kovinkaan kykitä maan tasolla. Tämä oli tietenkin kiva tajuta tässä vaiheessa, kun laudat olivat jo kyydissä...
Tallilla Kari oli kuitenkin valmis auttamaan, ihana ihminen! Katsoimme lautoja ja Bauhausin nuori mies oli katkonut ne niin tarkasti että kuudesta laudasta vain yksi oli pidempi. Kaksi lautaa piti puolittaa ja Kari ojensi mulle sahan merkattuaan ensin kohdan lautaan, siitä sitten vain sahaamaan. Otin sahan käteeni ja hetken hämmennyksen jälkeen sahasin vasemmalla kädellä lautaa. Sama kai se on kummalla kädellä sahaa, jos noin isoa sahaa ei ole tullut käytettyä.
Olin tosi ylpeä sahattuani ensimmäisen laudan, täähän oli ihan helppoa! Sahasin samalla onnella toisenkin laudan ja nyt olivat osat valmiina. Kari oli jo kerennyt tekemään kulmatuet/jalat mun tulevaan kasvislaatikkoon ja siirsimme tarvittavat osat tallin pihalle tasaiselle kohdalle. Kari haki akkukäyttöisen ruuvivääntimen (onko oikea sana?) ja mä kaivoin pussista ruuveja ja varmistin vielä, että olihan nää nyt sopivia. Olivat kyllä, joten siitä sitten kasaamaan!
No okei, itseasiassa siinä kävi niin, että Kari ruuvaili ja mä olin TOSI hyvä ojentelemaan niitä ruuveja hänelle! :D Ei mun polvet olisi varmaan kestänyt olla siellä maan tasalla ja kun vielä olisi pitänyt painaa sitä ruuvikonetta, huh! Kari oli kyllä hövelisti lupautunut auttamaan, mutta raukkaparka joutui tosissaan töihin. Karille SUURET KIITOKSET "avustamisesta!" ;-)
Melkoisen pian oli laatikko valmis ja sitten tuli aika kääntää se oikeinpäin jalat alas ja kokeilla paikoilleen. Kannoin rinta rottingilla kehikon paikoilleen ja mittasimme Karin kanssa samanlaisen etäisyyden muiden laatikoiden kanssa. Hieman maa oli epätasainen, joten Kari lykkäsi mulle lapion kouraan ja kertoi että hieman pitää ottaa reunojen kohdalta maata pois.
Tein lapiolla uraa korkeisiin kohtiin ja kun Tuulikki ja Kari menivät syömään, päätin tehdä saman. Istuskelin tallin pihalla ja söin eväitä Kelly-ponin seurassa. Mörri ja Töggur olivat metsätarhassa, joten keskustelimme hetken näin tyttöjen kesken. Kelly oli tyytyväinen ruokaseurasta, hänelläkin kun oli lounas-aika.
Pian kuitenkin piti päästä takaisin tekemään uraa, joten eväät jäi kesken. Saatuani urat valmiiksi kokeilimme Karin kanssa uudestaan miten laatikko sopi paikoilleen. Nyt oli hyvä, joten seuraavaksi mittasimme kankaan laatikon alle ja saksin sopivaa palaa kankaasta. Asettelimme suodatinkankaan kohdilleen ja kun laitoimme kehikkoa paikoilleen, huomasimme, että tolpille piti saada reiät kankaaseen.
Leikkasin viillot kehikon jalkoja varten kankaaseen ja sitten alkoikin se raskas osuus. Kari ojensi mulle lekan, paukuta sillä kehikon jalat paikoilleen. Ööh, selvä! Aloin paukuttamaan jokaista nurkkaa alas vuorotellen ja sen voin sanoa että hiki tuli ja hengästyi! Välillä oli pakko levätä ja Kari tuli vuorostaan paukuttamaan. Tuulikki katseli että onkohan ne jalat pikkasen liian pitkät, joloin Kari totesi ettei sitä laatikkoa mikään pieni tuuli veisi. Nauratti, taisi olla hurrikaanin kestävä!
Jossain vaiheessa Kari totesi että syvennetään reikiä tiukkaan maahan rautakangella. Sen tehtyään Kari antoi lekavuoron mulle ja jatkoin paukuttelua. Aikaa siinä meni, mutta saimme laatikon kiinni maahan. Ja todellakin, ne jalat saa kaivaa traktorilla ulos sieltä!
Siinä se nyt oli, mun hieno kasvislaatikko, joka oli hieman suurempi kuin nuo alkuperäiset tuossa vieressä, mutta minussahan on aina ollut ripaus suuruudenhulluutta... ;-)
Tallilla Kari oli kuitenkin valmis auttamaan, ihana ihminen! Katsoimme lautoja ja Bauhausin nuori mies oli katkonut ne niin tarkasti että kuudesta laudasta vain yksi oli pidempi. Kaksi lautaa piti puolittaa ja Kari ojensi mulle sahan merkattuaan ensin kohdan lautaan, siitä sitten vain sahaamaan. Otin sahan käteeni ja hetken hämmennyksen jälkeen sahasin vasemmalla kädellä lautaa. Sama kai se on kummalla kädellä sahaa, jos noin isoa sahaa ei ole tullut käytettyä.
Olin tosi ylpeä sahattuani ensimmäisen laudan, täähän oli ihan helppoa! Sahasin samalla onnella toisenkin laudan ja nyt olivat osat valmiina. Kari oli jo kerennyt tekemään kulmatuet/jalat mun tulevaan kasvislaatikkoon ja siirsimme tarvittavat osat tallin pihalle tasaiselle kohdalle. Kari haki akkukäyttöisen ruuvivääntimen (onko oikea sana?) ja mä kaivoin pussista ruuveja ja varmistin vielä, että olihan nää nyt sopivia. Olivat kyllä, joten siitä sitten kasaamaan!
No okei, itseasiassa siinä kävi niin, että Kari ruuvaili ja mä olin TOSI hyvä ojentelemaan niitä ruuveja hänelle! :D Ei mun polvet olisi varmaan kestänyt olla siellä maan tasalla ja kun vielä olisi pitänyt painaa sitä ruuvikonetta, huh! Kari oli kyllä hövelisti lupautunut auttamaan, mutta raukkaparka joutui tosissaan töihin. Karille SUURET KIITOKSET "avustamisesta!" ;-)
Melkoisen pian oli laatikko valmis ja sitten tuli aika kääntää se oikeinpäin jalat alas ja kokeilla paikoilleen. Kannoin rinta rottingilla kehikon paikoilleen ja mittasimme Karin kanssa samanlaisen etäisyyden muiden laatikoiden kanssa. Hieman maa oli epätasainen, joten Kari lykkäsi mulle lapion kouraan ja kertoi että hieman pitää ottaa reunojen kohdalta maata pois.
Tein lapiolla uraa korkeisiin kohtiin ja kun Tuulikki ja Kari menivät syömään, päätin tehdä saman. Istuskelin tallin pihalla ja söin eväitä Kelly-ponin seurassa. Mörri ja Töggur olivat metsätarhassa, joten keskustelimme hetken näin tyttöjen kesken. Kelly oli tyytyväinen ruokaseurasta, hänelläkin kun oli lounas-aika.
Pian kuitenkin piti päästä takaisin tekemään uraa, joten eväät jäi kesken. Saatuani urat valmiiksi kokeilimme Karin kanssa uudestaan miten laatikko sopi paikoilleen. Nyt oli hyvä, joten seuraavaksi mittasimme kankaan laatikon alle ja saksin sopivaa palaa kankaasta. Asettelimme suodatinkankaan kohdilleen ja kun laitoimme kehikkoa paikoilleen, huomasimme, että tolpille piti saada reiät kankaaseen.
Leikkasin viillot kehikon jalkoja varten kankaaseen ja sitten alkoikin se raskas osuus. Kari ojensi mulle lekan, paukuta sillä kehikon jalat paikoilleen. Ööh, selvä! Aloin paukuttamaan jokaista nurkkaa alas vuorotellen ja sen voin sanoa että hiki tuli ja hengästyi! Välillä oli pakko levätä ja Kari tuli vuorostaan paukuttamaan. Tuulikki katseli että onkohan ne jalat pikkasen liian pitkät, joloin Kari totesi ettei sitä laatikkoa mikään pieni tuuli veisi. Nauratti, taisi olla hurrikaanin kestävä!
Jossain vaiheessa Kari totesi että syvennetään reikiä tiukkaan maahan rautakangella. Sen tehtyään Kari antoi lekavuoron mulle ja jatkoin paukuttelua. Aikaa siinä meni, mutta saimme laatikon kiinni maahan. Ja todellakin, ne jalat saa kaivaa traktorilla ulos sieltä!
Siinä se nyt oli, mun hieno kasvislaatikko, joka oli hieman suurempi kuin nuo alkuperäiset tuossa vieressä, mutta minussahan on aina ollut ripaus suuruudenhulluutta... ;-)
lauantai 11. toukokuuta 2013
Lautatarha
Lähdin tohkeissani töiden jälkeen lautoja ostamaan, eli suuntasin Bauhausiin. Hyvä, että oli turvavyö päällä, kun en meinannut innosta pysyä penkillä. Ja itse sentään ajoin! Haahuilin liikkeessä sisällä, kunnes eksyin puutarhaosastolle ja näin telineen täynnä erilaisia kukkien ja kasvien siemeniä.
Jaahas, mistä mä tiedän mitkä olisi mulle sopivia? Voi itku... Löysin kesäkurpitsan siemeniä, mitä oli pari laatua ja aloin tutkimaan pussien takana olevia tekstejä. Paljoakaan en ymmärtänyt, mutta löytyi sieltä alaosasta kaavio. No ni, nyt alkoi selvitä! Pitää istuttaa avomaalle yöpakkasten loputtua kesäkuussa ja sitä ennen voi esikasvattaa ja satoa tulee sitten jossain vaiheessa. Juu, tää sopii mulle.
Sitten porkkanan siemenet. Jäin tuijottaa haavi auki, mistä mä tiedän mikä porkkana sopii mulle kun lajeja oli varmaan kymmenen! Ja jossain oli jokin nauha (?!?). Siis olisikohan se ollut sellainen että se nauha vaan laitetaan maahan ja kastellaan? No joka tapauksessa katsoin taas alaosan kaaviota ja huomasin että saoa tulee vasta syys-lokakuulla. Juu ei. Me ollaan avomaalla luonnon armoilla ja mullei kärsivällisyys kestä jonnekin syys-lokakuulle. Ja seuraava pussi taisi olla samaa plaatua, mutta oletettavasti irtosiemeninä. Oikeesti, kai siellä nyt joku porkkana kasvaa aiemminkin? Piti hakea tosissaan, mutta viimein löysin sellaisen lajin, joka oli HIEMAN aiemmin valmista kuin muut. Tämä mulle.
Pavut oli seuraava kohde. Katselin pusseja ja nyt jo osasin valita hieman tarkemmin tarvitsemani pussin. Tosin en ollut tajunnut että papujakin on niin montaa lajia, mutta kyllä sieltä sellaisen näköinen löytyi, joita tulee ostettua kaupasta. Ja alareunan kaavio näytti sopivan mun tulevaan kasvislaatikkooni!
Kysyin myyjättäreltä, että mistä löytyy sellaista kangasta, mitä pistetään alle, ja sitten siihen päälle tulee hevonpaskaa ja sitten SIIHEN päälle tulee multaa ja sitten siinä voi kasvattaa kasviksia. Myyjätär ystävällisesti neuvoi pihavaraston puolelle, sieltä löytyy SUODATINKANGAS. Okei, kiitoksia paljon! :D
Lähdin etsimään suodatinkangasta ja löysinkin hyllyn täynnä erilaisia kankaita. Kaivelin aikani, kunnes löysin sopivan palan pussissa. 2x5 metriä, eiköhän se riitä mun plantaasilleni!
Suuntasin tavaroiden kanssa osastolle, josta arvelin löytyvän lautoja. Viidakolta se minusta näytti ja laudat olivat melkolailla hienoja, missä olisi ne sellaiset tavalliset laudat?
Löysin oitis myyjän, joka kysyi että mitä tarvitsisin. Lautaa tarviisin, kiitos. Hän kysyi sitten, että pitäisikö se olla höylättyä (?!?) tai käsiteltyä. Ei varmaankaan tartte olla höylättyä eikä missään nimessä käsiteltyä. Raakalaudat löytyvät kuulemma pihalta, jonne sitten suuntasinkin moisia katsomaan.
Jaahas, täällä sitä vasta olikin lautaa! Telineet olivat pitkiä, laudat olivat pitkiä, missä on niitä lyhyempiä? Haahuilin ja katselin lautoja, tuo olisi varmaan ihan hyvän levyistä ja syvyistä, mutta pituutta oli aivan liikaa...
Ystävällinen nuori mies tuli kysymään voisiko hän auttaa, ja kerroin että tarvitsen lautaa ja tuo näyttää sopivalta mutta on liian pitkää. Hän kertoi että heillä on saha lainaan, jolla voi pätkäistä laudat sopivan mittaisiksi. (Sahaa, minä? Olen koulutukseltani kelloseppä, ja meillä on HIEMAN pienemmät välineet.) Kysyin automaattisesti että onko teillä katkaisupalvelua. Nuori mies sanoi että jos ei tarvitse pätkäistä mittoihin, vaan 4,2m pitkät vain puoliksi, niin hän voi kyllä tehdä sen sillä välin kun haen kärryn niille.
No sehän sopi mulle ja kävin sisältä hakemassa kärryn laudoille. Ja kun saavuin takaisin lautojen luokse, ne olivatkin jo pätkäisty puokkiin niin siististi ettei tosikaan! Olipa hyvää palvelua! Ikävä kyllä en päässyt kiittämään miestä loistavasta työstä, koska hänellä oli kauempana jo toiset asiakkaat palveltavina. Pahus. Mutta: SUURET KIITOKSET Sinulle, Bauhaus Tammiston lautatarhan ihana nuori mies! :D Jos tässä olisi Tykkää-nappi, niin Tykkäisin!
Sitten tuli mieleen, että ne laudat pitää varmaan kiinnittääkin jollain. Ruuvi-osasto löytyi oitis ja tuijotin epätoivoisena ruuvilaatikoita. Öööh... Tuota... Osastolta löytyi myyjä, jolta kysyin että mitä ruuveja/nauloja ostaa, kun mulla on tällaisia lautoja ja ne pitäis kiinnittää toisiinsa. Mies kysyi että mitä meinaan rakentaa ja miten ne tulee toisiinsa kiinni. No nyt oltiin alueella jonka ymmärsin!
Selitin päässäni olevan piirustuksen ja mies oli heti kärryillä. Hän neuvoi ottamaan ?x? ruuveja (pihalla!) ja hämmentyneen ilmeeni nähtyään sanoi että noita tuossa. Mulla oli jo mietittynä montako ruuvia tarviisin, joten laskin tarvittavan määrän ja useita vielä lisää varuiksi. Ne tarvitsi vain punnita kuin irtokarkit konsanaan ja sitten olinkin valmis kassalle!
Kassalla kehuin saamaani palvelua ja onnellisena tuuppasin kärryä autolle. Pakkasin laudat autoon ja mukaan myös kankaan ja siemenet. Jukra, kyllä sormet syyhyävät rakentamaan ja tekemään, kun kerta tarvikkeet on jo valmiina. Miten ihmeessä jaksaisin huomiseen?!? ;-)
Jaahas, mistä mä tiedän mitkä olisi mulle sopivia? Voi itku... Löysin kesäkurpitsan siemeniä, mitä oli pari laatua ja aloin tutkimaan pussien takana olevia tekstejä. Paljoakaan en ymmärtänyt, mutta löytyi sieltä alaosasta kaavio. No ni, nyt alkoi selvitä! Pitää istuttaa avomaalle yöpakkasten loputtua kesäkuussa ja sitä ennen voi esikasvattaa ja satoa tulee sitten jossain vaiheessa. Juu, tää sopii mulle.
Sitten porkkanan siemenet. Jäin tuijottaa haavi auki, mistä mä tiedän mikä porkkana sopii mulle kun lajeja oli varmaan kymmenen! Ja jossain oli jokin nauha (?!?). Siis olisikohan se ollut sellainen että se nauha vaan laitetaan maahan ja kastellaan? No joka tapauksessa katsoin taas alaosan kaaviota ja huomasin että saoa tulee vasta syys-lokakuulla. Juu ei. Me ollaan avomaalla luonnon armoilla ja mullei kärsivällisyys kestä jonnekin syys-lokakuulle. Ja seuraava pussi taisi olla samaa plaatua, mutta oletettavasti irtosiemeninä. Oikeesti, kai siellä nyt joku porkkana kasvaa aiemminkin? Piti hakea tosissaan, mutta viimein löysin sellaisen lajin, joka oli HIEMAN aiemmin valmista kuin muut. Tämä mulle.
Pavut oli seuraava kohde. Katselin pusseja ja nyt jo osasin valita hieman tarkemmin tarvitsemani pussin. Tosin en ollut tajunnut että papujakin on niin montaa lajia, mutta kyllä sieltä sellaisen näköinen löytyi, joita tulee ostettua kaupasta. Ja alareunan kaavio näytti sopivan mun tulevaan kasvislaatikkooni!
Kysyin myyjättäreltä, että mistä löytyy sellaista kangasta, mitä pistetään alle, ja sitten siihen päälle tulee hevonpaskaa ja sitten SIIHEN päälle tulee multaa ja sitten siinä voi kasvattaa kasviksia. Myyjätär ystävällisesti neuvoi pihavaraston puolelle, sieltä löytyy SUODATINKANGAS. Okei, kiitoksia paljon! :D
Lähdin etsimään suodatinkangasta ja löysinkin hyllyn täynnä erilaisia kankaita. Kaivelin aikani, kunnes löysin sopivan palan pussissa. 2x5 metriä, eiköhän se riitä mun plantaasilleni!
Suuntasin tavaroiden kanssa osastolle, josta arvelin löytyvän lautoja. Viidakolta se minusta näytti ja laudat olivat melkolailla hienoja, missä olisi ne sellaiset tavalliset laudat?
Löysin oitis myyjän, joka kysyi että mitä tarvitsisin. Lautaa tarviisin, kiitos. Hän kysyi sitten, että pitäisikö se olla höylättyä (?!?) tai käsiteltyä. Ei varmaankaan tartte olla höylättyä eikä missään nimessä käsiteltyä. Raakalaudat löytyvät kuulemma pihalta, jonne sitten suuntasinkin moisia katsomaan.
Jaahas, täällä sitä vasta olikin lautaa! Telineet olivat pitkiä, laudat olivat pitkiä, missä on niitä lyhyempiä? Haahuilin ja katselin lautoja, tuo olisi varmaan ihan hyvän levyistä ja syvyistä, mutta pituutta oli aivan liikaa...
Ystävällinen nuori mies tuli kysymään voisiko hän auttaa, ja kerroin että tarvitsen lautaa ja tuo näyttää sopivalta mutta on liian pitkää. Hän kertoi että heillä on saha lainaan, jolla voi pätkäistä laudat sopivan mittaisiksi. (Sahaa, minä? Olen koulutukseltani kelloseppä, ja meillä on HIEMAN pienemmät välineet.) Kysyin automaattisesti että onko teillä katkaisupalvelua. Nuori mies sanoi että jos ei tarvitse pätkäistä mittoihin, vaan 4,2m pitkät vain puoliksi, niin hän voi kyllä tehdä sen sillä välin kun haen kärryn niille.
No sehän sopi mulle ja kävin sisältä hakemassa kärryn laudoille. Ja kun saavuin takaisin lautojen luokse, ne olivatkin jo pätkäisty puokkiin niin siististi ettei tosikaan! Olipa hyvää palvelua! Ikävä kyllä en päässyt kiittämään miestä loistavasta työstä, koska hänellä oli kauempana jo toiset asiakkaat palveltavina. Pahus. Mutta: SUURET KIITOKSET Sinulle, Bauhaus Tammiston lautatarhan ihana nuori mies! :D Jos tässä olisi Tykkää-nappi, niin Tykkäisin!
Sitten tuli mieleen, että ne laudat pitää varmaan kiinnittääkin jollain. Ruuvi-osasto löytyi oitis ja tuijotin epätoivoisena ruuvilaatikoita. Öööh... Tuota... Osastolta löytyi myyjä, jolta kysyin että mitä ruuveja/nauloja ostaa, kun mulla on tällaisia lautoja ja ne pitäis kiinnittää toisiinsa. Mies kysyi että mitä meinaan rakentaa ja miten ne tulee toisiinsa kiinni. No nyt oltiin alueella jonka ymmärsin!
Selitin päässäni olevan piirustuksen ja mies oli heti kärryillä. Hän neuvoi ottamaan ?x? ruuveja (pihalla!) ja hämmentyneen ilmeeni nähtyään sanoi että noita tuossa. Mulla oli jo mietittynä montako ruuvia tarviisin, joten laskin tarvittavan määrän ja useita vielä lisää varuiksi. Ne tarvitsi vain punnita kuin irtokarkit konsanaan ja sitten olinkin valmis kassalle!
Kassalla kehuin saamaani palvelua ja onnellisena tuuppasin kärryä autolle. Pakkasin laudat autoon ja mukaan myös kankaan ja siemenet. Jukra, kyllä sormet syyhyävät rakentamaan ja tekemään, kun kerta tarvikkeet on jo valmiina. Miten ihmeessä jaksaisin huomiseen?!? ;-)
perjantai 10. toukokuuta 2013
Viherpeukalo keskellä kämmentä
Hevosen muuton myötä Vihtiin tuli mieleen tuossa jo talvella, että olisi kiva kun olisi jokin kasvimaan palanen jossain lähellä. Kysyin hieman arastellen jo helmikuulla Tuulikilta, että tuota saisinkohan mä mitenkään jotain pientä maaplänttiä, mihin voisin laittaa pari pottua kasvamaan, ja ehkä papua ja sipulia. Tuulikki katseli tiluksiaan, ja sanoi että laita ihan mihin vain, kyllä täällä tilaa on! Olin tosi onnellinen, musta tulee pienviljelijä! ;-)
Tuossa muutama viikko takaperin kun lumet olivat jo suurimmaksi osaksi sulaneet, Kari tuumasi että voitaisiin katsoa paikkaa mun plantaasille. Hän ehdotti, että voisin laittaa kasvimaani heidän kasvilaatikon perään, siitä vaan joutuisi perkamaan vanhoja mansikoita pois tieltä. Kysyin että minkä kokoisen siihen saisi laittaa, jolloin Kari sanoi että tästä kuusentaimesta tuonne kuusen taimelle. Siristelin silmiäni, missä se toinen kuusentaimi oli?!? Tjaah, tuolla parin kymmenen metrin päässä... Kerroin että mulle riittää vallan mainiosti metri kertaa kaksi, ja jos lapparointi-innostus loppuu kesken, niin mulla on sitten 50x50cm. Tai pienempi.
Jatkoimme jutustelua ja Kari näytti että heillä on täällä toisessa kohdassa tällaisia laatikoita, joissa olisi varmaan helpompi kasvattaa eikä rikkaruohot valtaisi koko vaivalla tehtyä kasvimaata. Innostuin kovasti, eihän tuo voi niin vaikea olla tehdä, pari lautaa kaikille neljälle sivulle, siinä se! Olen hieman parempi kuitenkin tuossa rakentamisessa kuin maan lapioinnissa, joten minulle helpompi vaihtoehto alkoi kihelmöidä sormenpäissä. Suunnittelinkin sitten heti seuraavaksi päiväksi retkeä lautatarhaan ja johonkin kasviskauppaan siemeniä ostamaan. Ja kotimatkalla aivoni piirsivät valmiiksi oman kasvislaatikon, kyllä siitä hyvä tulee! :)
Mulla on ollut joskus peruskoulussa kasvimaa, ja äiteen kanssa meillä oli puoli aaria palstaa joskus 25 vuotta sitten. En mä siitä ole koskaan ollut kovinkaan innostunut, mutta ikä teettää kaikkea kummallista ja kaupunkilaiselle tää on aika extreme-laji. Kaikki kukkaset, yrtit ja muut elolliset vihreät jutut ovat kohdanneet hoteissani tylyn lopun, jopa vihreän silkkikukkasen onnistuin saamaan ruskeaksi. Silloin päätin ettei meidän talouteen tule ruukkuja, mutta nyt olisi hyvä tukiverkko tallilla Tuulikin ja Karin muodossa.
Kuitenkin ihmisellä on aika usein tarve saada jotain aikaiseksi, saada elämää kasvatettua ja nähdä kasvun ihme. Tallilla olisi lannoitteet omasta takaa ja kuulemma esimerkiksi kesäkurpitsa kasvaa aivan hurjana. Näin jo sieluni silmin kesäkurpitsat valtoimenaan ja itseni tunkemassa niitä kaikille ystäville ja sukulaisille!
Tämän blogin tarkoituksena on siis seurata kasvun ihmettä, sekä kasvien, että minun kasvua viljelyn ihmeelliseen maailmaan :)
Tuossa muutama viikko takaperin kun lumet olivat jo suurimmaksi osaksi sulaneet, Kari tuumasi että voitaisiin katsoa paikkaa mun plantaasille. Hän ehdotti, että voisin laittaa kasvimaani heidän kasvilaatikon perään, siitä vaan joutuisi perkamaan vanhoja mansikoita pois tieltä. Kysyin että minkä kokoisen siihen saisi laittaa, jolloin Kari sanoi että tästä kuusentaimesta tuonne kuusen taimelle. Siristelin silmiäni, missä se toinen kuusentaimi oli?!? Tjaah, tuolla parin kymmenen metrin päässä... Kerroin että mulle riittää vallan mainiosti metri kertaa kaksi, ja jos lapparointi-innostus loppuu kesken, niin mulla on sitten 50x50cm. Tai pienempi.
Jatkoimme jutustelua ja Kari näytti että heillä on täällä toisessa kohdassa tällaisia laatikoita, joissa olisi varmaan helpompi kasvattaa eikä rikkaruohot valtaisi koko vaivalla tehtyä kasvimaata. Innostuin kovasti, eihän tuo voi niin vaikea olla tehdä, pari lautaa kaikille neljälle sivulle, siinä se! Olen hieman parempi kuitenkin tuossa rakentamisessa kuin maan lapioinnissa, joten minulle helpompi vaihtoehto alkoi kihelmöidä sormenpäissä. Suunnittelinkin sitten heti seuraavaksi päiväksi retkeä lautatarhaan ja johonkin kasviskauppaan siemeniä ostamaan. Ja kotimatkalla aivoni piirsivät valmiiksi oman kasvislaatikon, kyllä siitä hyvä tulee! :)
Mulla on ollut joskus peruskoulussa kasvimaa, ja äiteen kanssa meillä oli puoli aaria palstaa joskus 25 vuotta sitten. En mä siitä ole koskaan ollut kovinkaan innostunut, mutta ikä teettää kaikkea kummallista ja kaupunkilaiselle tää on aika extreme-laji. Kaikki kukkaset, yrtit ja muut elolliset vihreät jutut ovat kohdanneet hoteissani tylyn lopun, jopa vihreän silkkikukkasen onnistuin saamaan ruskeaksi. Silloin päätin ettei meidän talouteen tule ruukkuja, mutta nyt olisi hyvä tukiverkko tallilla Tuulikin ja Karin muodossa.
Kuitenkin ihmisellä on aika usein tarve saada jotain aikaiseksi, saada elämää kasvatettua ja nähdä kasvun ihme. Tallilla olisi lannoitteet omasta takaa ja kuulemma esimerkiksi kesäkurpitsa kasvaa aivan hurjana. Näin jo sieluni silmin kesäkurpitsat valtoimenaan ja itseni tunkemassa niitä kaikille ystäville ja sukulaisille!
Tämän blogin tarkoituksena on siis seurata kasvun ihmettä, sekä kasvien, että minun kasvua viljelyn ihmeelliseen maailmaan :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)