Pihalle

Olin jo aiemmin istuttanut sipulin sipulit ja Karilta saamani siikli-perunat kasvislaatikkooni. Sipuleita oli yhdeksän ja pottuja kuusi, eli potut tulivat kumpaankin päätyyn riviin 3/rivi ja sipulit tulivat siksak-kuvioon laatikon toiselle pitkälle sivulle. Niiden ja porkkanoiden suojana oli harsokangas ja porkkanat olivatkin jo pistäneet töpinäksi ja tunkeneet vartensa maan pinnalle.

Pakkasin pavut ja kohta kukkimaan käyvät kesäkurpitsat autoon ja ajoin hyvin varoen tallille. En ollut tajunnut laittaa mitään tukiseinäksi pavuille ja pelkäsin ohuiden varsien katkeilevan matkalla. Hyvin pysyi muovipussien suut ylhäällä, yksi laatikollinen taimia oli aina yhdessä pussissa.

Olin tosiaan jo aiemmin saanut vinkkiä, että kannattaa laittaa tukitikkuja niille pavuille, tai ne on poikki. Ensimmäisenä suuntasinkin kulkuni heppatarhan viereiselle ojalle, missä kasvoi pajukkoa. Puukolla otin sopivia oksia irti ja poistin lehtiä. Keräsin tarpeellisen määrän vitsoja ja tuumailin saavani niistä tukirankaa pavunvarsille.

Istuin jakkaralla kasvislaatikkoni vieressä ja tein työkalulla kuoppia papuruukkuja varten. Kun olin määrittänyt papujen etäisyydet, pätkin pajuvitsoja tukitikuiksi ja kaksi pisintä sai kunnian muodostaa kaaren rivistön päätyihin. Kaarien tehtävänä olisi pitää harsokangas tarpeeksi korkealla papuja murskaamasta.

Kaivoin vielä käsin (puutarhasormikkaat!) kolosia syvemmiksi ja asetin ensimmäisen papusen koloseen. No joo, tässä vaiheessa on tietenkin kiva muistaa lanka, jolla olisi saanut varret tikkuihin kiinni. Onneksi repusta löytyi kuitenkin normaalia leveämpää lahjanarua, mistä pätkäisin sopivan mittaisia paloja ja jaoin ne sitten pituussuunnassa puoliksi. Tuli oikein hyviä pidikenaruja!

Seuraavaksi huomasin, että naru valahti heti kasvin juurelle eikä todellakaan tukenut kasvi-rukkaa. Hmm. Okei. Koska tukipajuissa ei ollut oksanhaaroja, niin tein puukolla sellaisia viiltoja pitkin oksan kuorta, jolloin lahjanarun sai mukavasti väliin. Näin pysyi naru mukavasti ylhäällä.

Tuli mieleen myös se, että naru olisi kiva saada helposti poiskin tarpeen vaatiessa, joten sidoin narut löysälle ja niin, että saisin rusetin helposti auki. Istutin ja kiinnitin pavut yksi taimi kerrallaan ja ihastelin kätteni jälkeä, priimaa pukkaa vaikka hyvää yrittää! ;-)

Samalla katselin jo sipulien työntäneen vihreää esille ja ihastukseni oli suuri löydettyäni perunoiden ensimmäiset lehdet! Hihkuin Karille, että tule nyt katsomaan, mulla on potut kasvaneet! Karin ja Tuulikin perunat olivat aika lailla isompia ja komeampia jo, mutta että mullakin oli vihreätä esillä! Tämähän mielenkiintoista, mä saan jotain kasvamaan näin hienosti!

Paniikki?

Katselin tänä aamuna mun taimikkoa ja tiirailin ihmeissäni noita kesäkurpitsoja. Näinkö mä nyt ihan oikein? Sihrustelin ja tuumasin ja otin sitten kuvia kysyäkseni viisaammilta.

 Tämä eka kuva on kyllä ihan nättiä, juu, mutta nuo nupurat?

Siis onko nämä kukkasia nupussa? Pitääkö mun panikoida ja käydä istuttamassa nää pikapikaa lähimpään multakasaan? Jos ne on tuon näköisiä nyt, niin milloin ne aukeaa? Entäs jos ne kerkee aueta ennen multiin laittoa? Voiks ne pölyttää itse jos ei nyt ihan kerkiä multailemaan niitä? Ainakaan juuret eivät ole tulleet läpi tuolta ruukusta, joten voisin hyvin kuvitella siirron onnistuvan kasvismaalle.

No entäs nää. Pavut on vetässeet piiiitkät 20-senttiset varret ittellensä ja yhden lehden pituus on mun etusormen mittainen, eli n. 8cm. Sain jo vinkkiä, että pitää laittaa tukikeppi ja langalla varsi kiinni siihen, ettei ne katkeile. Kolme on hieman myöhemmin noussutta, mutta 5 kappaletta on noita ylipitkiä. Voiko tuollaisen varrekkaan istuttaa hieman syvemmälle, vai vahingoittuuko varsi jos multaa "nostaa" tueksi vartta vasten?

Ei muuten mitään helppoa tää taimikon hoito, kun ei ole hajuakaan mitä tekee... Sitä vain heittää lonkalta koko homman ja katsoo sitten mitä sattuu tulemaan. Jos mä saan satoa edes hieman, niin olen tyytyväinen. :D

Mun taimikko!

On tullut oltua sisätiloissa pienen lämpöilyn takia, joten tuli seurattua tarkemmin tuota ikkunalaudala sijaitsevaa taimikkoa. Hurjaa vauhtia pavut ovat kasvaneet ja kesäkurpitsat hyvä kun mahtuu kuvaan! :)

Papulaatikko nro.1

Pavut lähtivät kasvamaan eri lailla kuin kesäkurpitsat, nää teki ensin ilmeisesti vahvemman juuren ja vasta sitten alkoi vihreää pilkottamaan mullan alta.

Papulaatikko nro.2

Nää pavut on jo pidemmällä, tykkäävät vissiin olla ikkunan ja seinän muodostamassa nurkassa! :)

Kesäkurpitsa

Ja mun kesäkurpitsat kasvaa hienosti, vieläkin! :D Ne alkaa olla jo niin isoja, etteivät kuvaan mahdu. Kolmesta kasvista kun lähtee vielä yhdet lehdet kuvan ulkopuolelle.

Näin innostuksen vallassa mulle tuli mieleen, että olispa kiva kun olisi sellainen ikkuna, missä olisi ikkunalautoja monta! Olen nähnyt useasti kuvia sellaisista ja tuumaillut että hyvä idea niille, joita moinen harrastus kiinnostaa. Mitähän tuo mies sanoisi, jos ensi kesänä laittaisin lautoja tuohon ikkunan eteen hyllyiksi ja aloittaisin hieman runsaammalla valikoimalla? Noh, katsotaan nyt kuinka pitkälle mun innostusta riittää ;-)

Papuja ennakkoon

Alkoi niin himottaa tuo ennakkoon kasvatus, että päätin pistää pavutkin multiin. Mulla kun oli noita turveruukkuja ja multaa, niin olihan se helppoa ku heinän teko. Paitsi etten ole eläissäni "tehnyt heinää", joten ei aavistustakaan miten homma toimii. Mutta nou hätä, nyt istutetaan papuja!

Kuten viimeeksikin, liottelin hetken pavun siemeniä vedessä. Olin laskenut tarvitsevani noin 5-6 papupuskaa kasvislaatikkooni, ehkä, varmaankin. Laitoin siis kahdeksan siementä likoomaan ja kahdeksaan ruukkuun täytteeksi multaa.

Kun siemenet olivat mielestäni saaneet hieman vettä, asettelin yhden jokaiseen ruukkuun. Kastelin mullat ja sitten tuli mieleen, että ne vissiin piti peittää mullallakin. Vettä lorottaessani osa oli jo peittynyt multaan ja lopuille siirtelin hieman peittoa päälle. Sitten siirsin nämä kaksi karkkilaatikkoa muovipussin sisälle ja ikkunalaudalle.

Katselin pari päivää myöhemmin, että jukra, pavun siemenet oli jo pukannut juurta esille! Onko nää aina näin nopeita lähtemään? Olen kuvitellut että siemeniä joutuu odottelemaan ties kuinka pitkään ennen kuin ne itää. Lehtiä ei ole vielä esillä, mutta juurta pukkaa ja multa nousee sillai kivasti.

Onpa muuten hyvä, että on tullut syötyä karkkia, niistä on jäänyt oikein hyviä laatikoita juuri tähän tarkoitukseen! :D

Porkkanat kehiin!

No niin! Nyt päästiin sitten istuttamaan porkkanan siemeniä! Mulla oli päässä sellainen pieni suunnitelma, miten ja mihin mitäkin tulee. Päätyihin tulee perunat (kolme kappaletta per rivi) ja keskelle kaikki muut. Porkkanoille varasin kaksi pitkää riviä keskeltä, toiselle puolelle tulisi rivi papuja ja toiselle rivi sipulia. Ja jonnekin tunkisin vielä valkosipuliakin.

Kävin hakemassa heppatarhasta kalutun pajunoksan, josta kirveellä katkoin neljä tikkua. Vuoleskelin jokaisesta toisen pään terävämmäksi, jotta saisin ne riveille merkkitikuiksi. Tähän täytyy muuten miettiä jokin toinen tikku, ei noi ole niin nätit. Samalla juttelin Mörrille, joka mielenkiinnola katseli ja kuunteli tekemisiäni.

Hain sopivan (varmaankin) työkalun tallilta ja suuntasin kasvislaatikolleni.  Selitin ääneen mitä tein, olkoonkin ettei Mörri touhuamistani välttämättä edes nähnyt hiekkatarhan puolelta. Mutta selitinpä sitä samalla itselleni miettiessäni mitä teen.

Ensin rajoitin päätyjen perunamaat erikseen, jonka jälkeen sillä työkalulla (sellainen teräväkärkinen pikkuinen "lapio") vedin pari vakoa keskelle jäävään tilaan. Merkkasin tikuilla rivien päät ja avasin sitten siemenpussin.

Riviväli niin ja niin paljon? Joo, no, mulla on nyt noi kaksi riviä ja ne on ihan tarpeeksi kaukana toisistaan. Oli siinä pussissa maininta myös että kuinka pitkälle riville pussista riittää, mutten osannut arvioida siementen määrää tai rivieni pituutta. Otin kämmenelle siemeniä ja ripottelin niitä vakoseen, kaipa niitä tarpeeksi tulee.

Sitten laitoin sillä pikkulapiolla multaa takaisin vakojen päälle ja seuraavaksi olikin vuorossa kastelu. Hain kastelukannun ja täytin sen vedellä samalla kun höpötin Mörrille että siellä on nyt sitten porkkanaa kasvamassa ja hevonen on ystävällinen vaan ja pitää turpansa erossa mun porkkanamaasta. Mörri nyökytteli, joten lähdin kastelemaan istutuksiani. Miten mulle jäi hieman sellainen olo, että tuo hevonen uskoo ettei mulla ole hajuakaan siitä mitä mä teen.

Eikä muuten hajuakaan kuinka paljon tämä kasvimaa tarvitsee vettä. Lorottelin koko kannullisen siemenille ja kastelin samalla perunamaankin, vaikkei siellä vielä asukkeja ollutkaan.

Mistä tulikin mieleeni, että Kari oli laittanut mulle 6 perunaa itämään, siikliä taisi olla, eli mulla on potut odottamassa istuttamista! :D Ihanaa! Enää mun ei tartte kuin ostaa siemensipuleita, tai jotain sellaisia, oliskohan kaupassa punasipulin taimenia? Sipulin sipuleita? Hmm... Ja pavut mä jo haluisin myös istuttaa.


Mä suunnittelin jo kivat merkkitikut mun plantaasille, nyt vaan niitä toteuttamaan! :)

Kakkakuski

Tämä kasvimaan hoitohan on sitten sitä, että käyn ensin ratsastamassa ja sen jälkeen alan miettimään kasvislaatikon kohtaloa. Nytkin parin tunnin ratsastuksen jälkeen ryhdyin kuskaamaan kottikärryillä hevonkakkaa laatikkooni. Sitähän hevostalleilla riittää, ja koska karsinoissa on turvekuivitus, sitä ihteensä voi huoletta laittaa kasviksille.

Pohjalle laitoin sitä mitä sattui irtoamaan, täysin palanut nimittäin oli jäässä. Erittäin hyvä eriste, jos on melkein 20 astetta plussaa ja edelleen on kasat jäässä. Lapioin osittain palanutta kottikärryihin, roudasin kärryt laatikolle, kippasin sisällöt, levitin hieman ja lähdin lapparoimaan seuraavaa satsia. Joka kerta kuskatessa jouduin liiskaamaan muurahaisia, ja hetken kuluttua jo seurasinkin kuinka pelastuspartiot kävivät korjaamassa roadkill-uhreja parempaan talteen. Äkkiä ne hoitaa omansa!

Kyllä muuten käy käsiin, varsinkin kun oli se hevosenhoito/ratsastus/hevosenhoito (yht 3h) siinä alla! Kivaa se oli, mutta kuudennen kottikärryllisen jälkeen riitti mulle. Ei sinne mitään voinut vielä kuitenkaan istuttaa kun yöt oli kylmiä.

Viikko meni odotellessa palaneemman lannan sulamisessa, jonka jälkeen sain kuskattua sitä 3-4 lastillista laatikkooni. Siltä päivältä loppui se urakka väsymykseen ja seuraavana päivänä sain viimein aloitettua mullan rahtaamisen! Vein multaa kärrylasteittain ja olin jo aivan tokkurassa kaikesta ulkoilusta, kyllä tämä urheilusta käy! Ja nyt osaan lapioida multaakin, ei mikään itsestäänselvyys Helsingin keskustassa lapsuutensa viettäneelle.

Viimein oli laatikko täynnä multaa ja lannoitetta, yli viikon se roudaus kesti, näin ratsastuksen kevyenä loppukäyntinä! ;-)

Kesäkurpitsan taimenet

Tarkoituksena mulla oli istuttaa tosiaan niitä kurpitsan taimenia kanssa johonkin ja kaikki ystävät varoittelivat että yksi taimi riittää. Kuulemma ne istutetaan hevonkakkakasan päälle laitettuun multaan ja siinä ne sitten rehottaa ja kasvattaa mulle herkullista ruokaa. Mä niin tykkään kasveista ja ihmisistä, jotka antaa mulle ruokaa! ;-) Lupasin alkukasvattaa niitä taimenia kotona ja jos ne säilyy hengissä maahan laittoon asti, niin Tuulikki saa siitä yhden taimenen ja Annika yhden. Ja jos en osaa pitää niitä vihreinä sinne asti, sitten käydään ostamassa taimenet jostain kasviskaupasta.

Olin ottanut yhden munakennon talteen sitä varten, että saan istutettua muutamat kesäkurpitsan siemenet. Laitoin kahdeksaan kennoon multaa ja availin sitten siemenpakettia. Siemenet näyttivät hieman nuutuneilta ja niiden pinta oli tosi kuivan oloinen, joten tiputin niitä 8 kappaletta juomalasiin ja laitoin vettä päälle. Huljuttelin siemeniä vedessä, kunnes ne alkoivat imeä vettä ja ne eivät enää keikkunut veden pinnalla. Sitten otin siemenet pois ja ne olivatkin jo ihan eri tuntuiset. Eihän mulla ole hajuakaan, tehdäänkö oikeasti näin, mutta mä nyt tein kun näyttivät niin kuivilta!

Sitten tuli mieleen, että onkohan näin isoilla siemenillä jokin tapa istuttaa. Siis jompi kumpi pää ylös, kuten sipuleissa. Onko sillä väliä? Päätin minimoida riskit ja laitoin jokaisen siemenen eri asentoon, kai niistä jotkut lähtisi kasvamaan. Sitten kastelin kennot läpeensä ja tungin kennoston hedelmäpussiin ja ikkunalle.

Seuraavana päivänä kurkkasin pussiin ja olin aivan hämmentynyt, niistä pukkasi jo jotain juuren tynkää! Neljästä näkyi selvästi että multa oli noussut ja vaaleaa pilkotti alta. Hyvänen aika, näähän lähti hienosti kasvamaan! Jatkoin kastelua, mutta avonaisenakin hedelmäpussi piti kosteuden melkoisen hyvin sisällä.

Jossain vaiheessa huomasin että yksi kasvi oli kuollut kuivuuteen, mutta kolme uutta pukkasi ulos kennosta entisten kolmen seuraksi. Draamaa ja dramatiikkaa riitti kasviksilla lämpöisellä ikkunanlaudalla, sillä viikko sen jälkeen kaksi oli taas kuollut. Siinä vaiheessa tajusin, että ehkei niillä ole munakennossa tarpeeksi tilaa.

Niinpä haahuillessani Tarjoustalossa tulin eksyneeksi puutarhaosastolle. Siellä oli sellaisia turveruukkuja, 18 kappaletta paketissa ja maksoi 1,29€. No tää olisi halpa kokeilu, paketti kainaloon ja kotiin! Kotona avasin paketin ja tuli siinä vaiheessa mieleen, että olisi varmaan aika hyvä jos niiden pohjalle saisi hevonkakkaa, jos ne kerta sellaisesta tykkäävät. Neljä taimenta oli jäljellä, joten otin neljä ruukkua irti toisistaan ja huomasin niiden olevan juuri oikeata kokoa sopiakseen neliskanttiseen karkkipurkkiin. Hyvä juttu, nyt ei tarvinnut huolehtia että vettä valuisi läpi!

Seuraavana päivänä otin ruukut tallille mukaan ja kaivelin pikkasen palanutta lannoitetta jokaisen purnukan pohjalle. Kotona aloitin sitten siirron isompiin ruukkuihin. Lisäsin ruukkuihin multaa ja hyvin varoen siirtelin irtileikatut kennon osat uusiin ruukkuihin. Käsittääkseni munakennot maatuu kanssa ja päästää kasvien juuret läpi, joten istutin ne kennoineen päivineen. Ja kastelin taas lisää, nyt alkoi näyttää ihan oikealta kasvistaimenen kasvatukselta tää homma! :D

Tosi ylpeä olin pienistä vihreistä aluista, kun ne olivat kaikki hengissä vielä kahden päivän jälkeenkin! Ehkä musta vielä maanviljelijä tulee. Pitäsikö hakea EU:lta pienviljelijöiden maataloustukea mun plantaasille, luomutila ja kaikkea... ;-)

Kasvislaatikko

Ajelin tallille lautoineni ja tarvikkeineni ja tuumin jo, miten saisin kasattua laatikon. Hieman mietitytti kun nuo mun polvet ovat siinä kunnossa, ettei niillä kovinkaan kykitä maan tasolla. Tämä oli tietenkin kiva tajuta tässä vaiheessa, kun laudat olivat jo kyydissä...

Tallilla Kari oli kuitenkin valmis auttamaan, ihana ihminen! Katsoimme lautoja ja Bauhausin nuori mies oli katkonut ne niin tarkasti että kuudesta laudasta vain yksi oli pidempi. Kaksi lautaa piti puolittaa ja Kari ojensi mulle sahan merkattuaan ensin kohdan lautaan, siitä sitten vain sahaamaan. Otin sahan käteeni ja hetken hämmennyksen jälkeen sahasin vasemmalla kädellä lautaa. Sama kai se on kummalla kädellä sahaa, jos noin isoa sahaa ei ole tullut käytettyä.

Olin tosi ylpeä sahattuani ensimmäisen laudan, täähän oli ihan helppoa! Sahasin samalla onnella toisenkin laudan ja nyt olivat osat valmiina. Kari oli jo kerennyt tekemään kulmatuet/jalat mun tulevaan kasvislaatikkoon ja siirsimme tarvittavat osat tallin pihalle tasaiselle kohdalle. Kari haki akkukäyttöisen ruuvivääntimen (onko oikea sana?) ja mä kaivoin pussista ruuveja ja varmistin vielä, että olihan nää nyt sopivia. Olivat kyllä, joten siitä sitten kasaamaan!

No okei, itseasiassa siinä kävi niin, että Kari ruuvaili ja mä olin TOSI hyvä ojentelemaan niitä ruuveja hänelle! :D Ei mun polvet olisi varmaan kestänyt olla siellä maan tasalla ja kun vielä olisi pitänyt painaa sitä ruuvikonetta, huh! Kari oli kyllä hövelisti lupautunut auttamaan, mutta raukkaparka joutui tosissaan töihin. Karille SUURET KIITOKSET "avustamisesta!" ;-)

Melkoisen pian oli laatikko valmis ja sitten tuli aika kääntää se oikeinpäin jalat alas ja kokeilla paikoilleen. Kannoin rinta rottingilla kehikon paikoilleen ja mittasimme Karin kanssa samanlaisen etäisyyden muiden laatikoiden kanssa. Hieman maa oli epätasainen, joten Kari lykkäsi mulle lapion kouraan ja kertoi että hieman pitää ottaa reunojen kohdalta maata pois.

Tein lapiolla uraa korkeisiin kohtiin ja kun Tuulikki ja Kari menivät syömään, päätin tehdä saman. Istuskelin tallin pihalla ja söin eväitä Kelly-ponin seurassa. Mörri ja Töggur olivat metsätarhassa, joten keskustelimme hetken näin tyttöjen kesken. Kelly oli tyytyväinen ruokaseurasta, hänelläkin kun oli lounas-aika.

Pian kuitenkin piti päästä takaisin tekemään uraa, joten eväät jäi kesken. Saatuani urat valmiiksi kokeilimme Karin kanssa uudestaan miten laatikko sopi paikoilleen. Nyt oli hyvä, joten seuraavaksi mittasimme kankaan laatikon alle ja saksin sopivaa palaa kankaasta. Asettelimme suodatinkankaan kohdilleen ja kun laitoimme kehikkoa paikoilleen, huomasimme, että tolpille piti saada reiät kankaaseen.

Leikkasin viillot kehikon jalkoja varten kankaaseen ja sitten alkoikin se raskas osuus. Kari ojensi mulle lekan, paukuta sillä kehikon jalat paikoilleen. Ööh, selvä! Aloin paukuttamaan jokaista nurkkaa alas vuorotellen ja sen voin sanoa että hiki tuli ja hengästyi! Välillä oli pakko levätä ja Kari tuli vuorostaan paukuttamaan. Tuulikki katseli että onkohan ne jalat pikkasen liian pitkät, joloin Kari totesi ettei sitä laatikkoa mikään pieni tuuli veisi. Nauratti, taisi olla hurrikaanin kestävä!

Jossain vaiheessa Kari totesi että syvennetään reikiä tiukkaan maahan rautakangella. Sen tehtyään Kari antoi lekavuoron mulle ja jatkoin paukuttelua. Aikaa siinä meni, mutta saimme laatikon kiinni maahan. Ja todellakin, ne jalat saa kaivaa traktorilla ulos sieltä!

Siinä se nyt oli, mun hieno kasvislaatikko, joka oli hieman suurempi kuin nuo alkuperäiset tuossa vieressä, mutta minussahan on aina ollut ripaus suuruudenhulluutta... ;-)

Lautatarha

Lähdin tohkeissani töiden jälkeen lautoja ostamaan, eli suuntasin Bauhausiin. Hyvä, että oli turvavyö päällä, kun en meinannut innosta pysyä penkillä. Ja itse sentään ajoin! Haahuilin liikkeessä sisällä, kunnes eksyin puutarhaosastolle ja näin telineen täynnä erilaisia kukkien ja kasvien siemeniä.

Jaahas, mistä mä tiedän mitkä olisi mulle sopivia? Voi itku... Löysin kesäkurpitsan siemeniä, mitä oli pari laatua ja aloin tutkimaan pussien takana olevia tekstejä. Paljoakaan en ymmärtänyt, mutta löytyi sieltä alaosasta kaavio. No ni, nyt alkoi selvitä! Pitää istuttaa avomaalle yöpakkasten loputtua kesäkuussa ja sitä ennen voi esikasvattaa ja satoa tulee sitten jossain vaiheessa. Juu, tää sopii mulle.

Sitten porkkanan siemenet. Jäin tuijottaa haavi auki, mistä mä tiedän mikä porkkana sopii mulle kun lajeja oli varmaan kymmenen! Ja jossain oli jokin nauha (?!?). Siis olisikohan se ollut sellainen että se nauha vaan laitetaan maahan ja kastellaan? No joka tapauksessa katsoin taas alaosan kaaviota ja huomasin että saoa tulee vasta syys-lokakuulla. Juu ei. Me ollaan avomaalla luonnon armoilla ja mullei kärsivällisyys kestä jonnekin syys-lokakuulle. Ja seuraava pussi taisi olla samaa plaatua, mutta oletettavasti irtosiemeninä. Oikeesti, kai siellä nyt joku porkkana kasvaa aiemminkin? Piti hakea tosissaan, mutta viimein löysin sellaisen lajin, joka oli HIEMAN aiemmin valmista kuin muut. Tämä mulle.

Pavut oli seuraava kohde. Katselin pusseja ja nyt jo osasin valita hieman tarkemmin tarvitsemani pussin. Tosin en ollut tajunnut että papujakin on niin montaa lajia, mutta kyllä sieltä sellaisen näköinen löytyi, joita tulee ostettua kaupasta. Ja alareunan kaavio näytti sopivan mun tulevaan kasvislaatikkooni!

Kysyin myyjättäreltä, että mistä löytyy sellaista kangasta, mitä pistetään alle, ja sitten siihen päälle tulee hevonpaskaa ja sitten SIIHEN päälle tulee multaa ja sitten siinä voi kasvattaa kasviksia. Myyjätär ystävällisesti neuvoi pihavaraston puolelle, sieltä löytyy SUODATINKANGAS. Okei, kiitoksia paljon! :D

Lähdin etsimään suodatinkangasta ja löysinkin hyllyn täynnä erilaisia kankaita. Kaivelin aikani, kunnes löysin sopivan palan pussissa. 2x5 metriä, eiköhän se riitä mun plantaasilleni!

Suuntasin tavaroiden kanssa osastolle, josta arvelin löytyvän lautoja. Viidakolta se minusta näytti ja laudat olivat melkolailla hienoja, missä olisi ne sellaiset tavalliset laudat?

Löysin oitis myyjän, joka kysyi että mitä tarvitsisin. Lautaa tarviisin, kiitos. Hän kysyi sitten, että pitäisikö se olla höylättyä (?!?) tai käsiteltyä. Ei varmaankaan tartte olla höylättyä eikä missään nimessä käsiteltyä. Raakalaudat löytyvät kuulemma pihalta, jonne sitten suuntasinkin moisia katsomaan.

Jaahas, täällä sitä vasta olikin lautaa! Telineet olivat pitkiä, laudat olivat pitkiä, missä on niitä lyhyempiä? Haahuilin ja katselin lautoja, tuo olisi varmaan ihan hyvän levyistä ja syvyistä, mutta pituutta oli aivan liikaa...

Ystävällinen nuori mies tuli kysymään voisiko hän auttaa, ja kerroin että tarvitsen lautaa ja tuo näyttää sopivalta mutta on liian pitkää. Hän kertoi että heillä on saha lainaan, jolla voi pätkäistä laudat sopivan mittaisiksi. (Sahaa, minä? Olen koulutukseltani kelloseppä, ja meillä on HIEMAN pienemmät välineet.) Kysyin automaattisesti että onko teillä katkaisupalvelua. Nuori mies sanoi että jos ei tarvitse pätkäistä mittoihin, vaan 4,2m pitkät vain puoliksi, niin hän voi kyllä tehdä sen sillä välin kun haen kärryn niille.

No sehän sopi mulle ja kävin sisältä hakemassa kärryn laudoille. Ja kun saavuin takaisin lautojen luokse, ne olivatkin jo pätkäisty puokkiin niin siististi ettei tosikaan! Olipa hyvää palvelua! Ikävä kyllä en päässyt kiittämään miestä loistavasta työstä, koska hänellä oli kauempana jo toiset asiakkaat palveltavina. Pahus. Mutta: SUURET KIITOKSET Sinulle, Bauhaus Tammiston lautatarhan ihana nuori mies! :D Jos tässä olisi Tykkää-nappi, niin Tykkäisin!

Sitten tuli mieleen, että ne laudat pitää varmaan kiinnittääkin jollain. Ruuvi-osasto löytyi oitis ja tuijotin epätoivoisena ruuvilaatikoita. Öööh... Tuota... Osastolta löytyi myyjä, jolta kysyin että mitä ruuveja/nauloja ostaa, kun mulla on tällaisia lautoja ja ne pitäis kiinnittää toisiinsa. Mies kysyi että mitä meinaan rakentaa ja miten ne tulee toisiinsa kiinni. No nyt oltiin alueella jonka ymmärsin!

Selitin päässäni olevan piirustuksen ja mies oli heti kärryillä. Hän neuvoi ottamaan ?x? ruuveja (pihalla!) ja hämmentyneen ilmeeni nähtyään sanoi että noita tuossa. Mulla oli jo mietittynä montako ruuvia tarviisin, joten laskin tarvittavan määrän ja useita vielä lisää varuiksi. Ne tarvitsi vain punnita kuin irtokarkit konsanaan ja sitten olinkin valmis kassalle!

Kassalla kehuin saamaani palvelua ja onnellisena tuuppasin kärryä autolle. Pakkasin laudat autoon ja mukaan myös kankaan ja siemenet. Jukra, kyllä sormet syyhyävät rakentamaan ja tekemään, kun kerta tarvikkeet on jo valmiina. Miten ihmeessä jaksaisin huomiseen?!? ;-)

Viherpeukalo keskellä kämmentä

Hevosen muuton myötä Vihtiin tuli mieleen tuossa jo talvella, että olisi kiva kun olisi jokin kasvimaan palanen jossain lähellä. Kysyin hieman arastellen jo helmikuulla Tuulikilta, että tuota saisinkohan mä mitenkään jotain pientä maaplänttiä, mihin voisin laittaa pari pottua kasvamaan, ja ehkä papua ja sipulia. Tuulikki katseli tiluksiaan, ja sanoi että laita ihan mihin vain, kyllä täällä tilaa on! Olin tosi onnellinen, musta tulee pienviljelijä! ;-)

Tuossa muutama viikko takaperin kun lumet olivat jo suurimmaksi osaksi sulaneet, Kari tuumasi että voitaisiin katsoa paikkaa mun plantaasille. Hän ehdotti, että voisin laittaa kasvimaani heidän kasvilaatikon perään, siitä vaan joutuisi perkamaan vanhoja mansikoita pois tieltä. Kysyin että minkä kokoisen siihen saisi laittaa, jolloin Kari sanoi että tästä kuusentaimesta tuonne kuusen taimelle. Siristelin silmiäni, missä se toinen kuusentaimi oli?!? Tjaah, tuolla parin kymmenen metrin päässä... Kerroin että mulle riittää vallan mainiosti metri kertaa kaksi, ja jos lapparointi-innostus loppuu kesken, niin mulla on sitten 50x50cm. Tai pienempi.

Jatkoimme jutustelua ja Kari näytti että heillä on täällä toisessa kohdassa tällaisia laatikoita, joissa olisi varmaan helpompi kasvattaa eikä rikkaruohot valtaisi koko vaivalla tehtyä kasvimaata. Innostuin kovasti, eihän tuo voi niin vaikea olla tehdä, pari lautaa kaikille neljälle sivulle, siinä se! Olen hieman parempi kuitenkin tuossa rakentamisessa kuin maan lapioinnissa, joten minulle helpompi vaihtoehto alkoi kihelmöidä sormenpäissä. Suunnittelinkin sitten heti seuraavaksi päiväksi retkeä lautatarhaan ja johonkin kasviskauppaan siemeniä ostamaan. Ja kotimatkalla aivoni piirsivät valmiiksi oman kasvislaatikon, kyllä siitä hyvä tulee! :)
Mulla on ollut joskus peruskoulussa kasvimaa, ja äiteen kanssa meillä oli puoli aaria palstaa joskus 25 vuotta sitten. En mä siitä ole koskaan ollut kovinkaan innostunut, mutta ikä teettää kaikkea kummallista ja kaupunkilaiselle tää on aika extreme-laji. Kaikki kukkaset, yrtit ja muut elolliset vihreät jutut ovat kohdanneet hoteissani tylyn lopun, jopa vihreän silkkikukkasen onnistuin saamaan ruskeaksi. Silloin päätin ettei meidän talouteen tule ruukkuja, mutta nyt olisi hyvä tukiverkko tallilla Tuulikin ja Karin muodossa.

Kuitenkin ihmisellä on aika usein tarve saada jotain aikaiseksi, saada elämää kasvatettua ja nähdä kasvun ihme. Tallilla olisi lannoitteet omasta takaa ja kuulemma esimerkiksi kesäkurpitsa kasvaa aivan hurjana. Näin jo sieluni silmin kesäkurpitsat valtoimenaan ja itseni tunkemassa niitä kaikille ystäville ja sukulaisille!

Tämän blogin tarkoituksena on siis seurata kasvun ihmettä, sekä kasvien, että minun kasvua viljelyn ihmeelliseen maailmaan :)