Kesäkurpitsaa, nam!

Piti oikein kuvata mun ensimmäinen oma kesäkurpitsa ja ensimmäinen oma sipuli. Samassa kuvassa on myös suurin erä valmistuneita papuja, nam nam!

Kiskoin tänään viimeisen perunankin maasta ja hyvä kun tuo 2l pakastepussi riitti. Isoja pottuja riitti vaikka kuinka ja kun kotona punnasin ne, painoa oli 1,35kg! Aivan käsittämätöntä! Täytyy kysyä Tuulikilta ja Karilta, josko saisin myllättyä pottumaan johonkin ensi kesää varten... Tämä vie niin mennessään! ;-)

Tein muuten niin hyvää ruokaa mun omista kasviksista, ettei tosikaan. Keitin perunaa, porkkanat ja pavut, pilkoin pannulle sipulin ja kesäkurpitsan kokonaan ja lisäsin siihen päälle pekonia paketillisen suikaloituna. Kun kaikki olivat kypsiä, yhdistin ne kattilaan ja siinä sitä oli herkkua! Jotenkin se pieni määrä pekonia yhdisti maut ja olisin voinut vetästä koko kattilallisen ongelmitta. Ei se paljoa suolaakaan kaivannut, pippuria ripsottelin paistovaiheessa päälle. Yksinkertaista ja hyvää ruokaa, nam!

Kesää ja joulua

Kävin taas kurkkimassa kesäkurpisoitani ja ihan sieltä oikeasti kasvaa hedelmää! Tuulikki oli saanut omasta taimestaan jo aiemmin satoa ja eilen Annikakin kertoi saaneensa ekan kesäkurpitsan. Mulla vaan ensalkuun jokin rusakko jyrsi kukat kitusiinsa, mutta nyt tuon suojaverkon kanssa homma pelittää! :)

 Merkkasin punaisilla nuolilla, että varmasti näette kasvustot! ;-)

Ja sama toiselta puolen, sieltä tulee kolmas kesäkurpitsa. Se on vaan hieman ahtaassa paikassa ja mun täytyy seurata että se mahtuu iloisesti pullistumaan ja kasvamaan pituutta.

Papuja sain lisää pakkaseen ja nyt otin myös isommin porkkanoita. Jännä miten noi oman maan porkkanat ovat aivan hurjan oransseja, siis melkein neon-värisiä! Ei kaupan porkkanat ole noin vahvoilla väreillä varusteltuja. Toisaalta säilytys varmaan muuttaa väriä.

Ensin ajattelin että keitän porkkanat itselleni syötäväksi perunoiden kanssa, joita muuten taas tuli yli kilo! Sitten tuli mieleen, että jos mä laitan papua pakkaseen joulua varten, niin kyllä siellä joulupöydässä pitää olla omista porkkanoista tehty laatikkokin. Nää meni sitten pakkaseen varustettuna taas isolla varoituslapulla. Eiköhän ne sinne asti selviä, tässä on alle puoli vuotta enää jouluun! :D

Papua pakkaseen

Pavut olivat kasvaneet aika lailla ja ne perunoiden alla olevat kasvit olivat myös alkaneet kantaa hedelmää. Keräsin pitkiä papuja niin paljon kuin vain kehtasin ja sainkin aika ison saaliin. Kotona keittelin ne palasina ja laitoin pakastepussiin. Päälle laitoin teipin, missä luki isolla "JOULUPAPUJA!!! ÄLÄ KOSKE!!!"

Joulua siis odotellessa... ;-)

Kesäkurpitsalla rauha maassa :)

Kävin katsomassa mun suurimman huolenaiheena ollutta kasvista, eli kesäkurpitsaa. Kukkia oli sievästi esillä! Olin tohkeissani, pupuverkko piti kukkavarkaat poissa! Nyt sieltä on tulossa kukkasia ja toivottavasti PLIIS saisivat aikaiseksi hedelmiäkin.

Toisessa kuvassa saattapi näkyä paremmin kasvavia kukkanippuja, jee!

Seuraavaksi lähdin ottamaan yhden potaatin taas ylös maasta. Kiskoin varsia ja muutama pottu tulikin jo esille. Kävin hakemassa Mörrin harjapakista käyttämättömän harjan, jolla putsasin pahimmat mullat pois ennen pakkaamista pussiin. Kaivelin taas multaa ja keräsin lisää perunoita ja aloin jo ihmettelemään saaliin määrää. Kävin näyttämässä Tuulikille ja Karille myös pussia ja totesin että yhdestä perunasta tuli varmaan melkein kilo ruokapottua! Kari totesi että aika hyvä hyötysuhde. Keräsin myös muutamat pavut ja parit porkkanat ja lähdin sitten ruokakassi mukanani kotiin.

Ensimmäisenä piti kaivaa keittiön kaapista vaaka ja punnita perunapussi. Putsattuja perunoita yli kilo! Pitänee alkaa puhumaan miehelle asunnon vaihdosta, tahtoo pihaa mihin saa pottua, papua, porkkanaa ja kesäkurpitsaa kasvamaan oikein urakalla! :D

Yli kilo perunaa yhdestä ainoasta siikli-perunasta!

Satoa saatu! :D

Perjantaina katselin noita mun perunoita ja tulin siihen tulokseen, että otan toisestakin reunasta pottuja pois papuja varjostamasta. Olin tuonut satoa varten pakastepusseja tallille ja varasin 2 litran pussin pottuja varten.

Kiskoin varret irti ja mukana tuli vain pari pottua. Tuumasin, että jos ei sitten tässä päässä laatikkoa ole potut kasvaneetkaan yhtä hyvin kuin toisessa päässä. Siirtelin multaa sitten muiden perunoiden juurelle mullatakseni ne ja yhtäkkiä alkoi maan alta tulee perunaa. Siirtelin maata ja poimin pottuja, pottuja ja vielä lisää pottuja. Siis täältähän tuli enemmän kuin noista kahdesta ensimmäisestä! Olin aivan hämmennyksissä perunmäärästä, suurin osa oli vieläpä isoja, siis puolen kämmenen kokoisia!

Hyvä kun sain pussia kiinni, päätin että vien samalla matkalla äiteelle perunoita niin pääsee hänkin maistamaan. Samalla vein muutaman porkkanan hänelle. Itselle jäi 9 isoa perunaa ja liuta pikkuisia tälle päivälle keitettäväksi.

Tänään kävin aamulla tallilla ja saatuamme Tuulikin kanssa Mörrin takaset vuoltua, suuntasin kasvislaatikolle. Mä en enää JAKSA odottaa noita papuja, ne lähtee nyt mitä on kasvanut tarpeeksi isoksi! Katsoin, että 9 papua oli kookkaita ja keräsin ne mukaan. Samalla taas harvensin porkkanapenkkiä, 4 isoa tuli kotiin mukanani ja muutamat pienemmät Mörrille makusteltavaksi.

Kotona sitten pilkoin porkkanat ja pavut pienimpien pottujen kanssa samaan kattilaan ja keittelin ne suolavedessä kypsiksi. Ja söin ne voin kanssa, että oli hyv-vää! Porkkanoissa on makua niin paljon enemmän kuin kaupasta ostetuissa ja pavut olivat AIVAN ihania! Huh!

Sipulin ovat alkaneet laajentua, joten eiköhän sieltäkin saada kivan kokoista satoa hieman myöhemmin. Nyt vaan odottelen, että se valtavan iso keltainen kesäkurpitsan kukka säilyy niin pitkälle hengissä, että tekee mulle kesäkurpitsan, jee! :D

Ai niin ja ensi vuoden istutussuunnitelma on jo mietitty valmiiksi! ;-)

Verkkokehikko kesäkurpitsoille

Kävin hakemassa äiteen mukaan tallille, laitettaisiin yhdessä se verkko mun kesäkurpitsain suojaksi. Ensin rullasimme tiukkaa verkkoa auki ja äitiä nauratti. Mietin mikä tässä oli niin hauskaa, kun äiti sanoi että Mörri tuijotti mua puun alta. Hevonen oli oikein laskenut päätään alas, että näki matalalla olevien omenapuiden oksien alta paremmin. Utelias poika! Se seuraa usein kaikkea mitä tapahtuu, ihmettelee ihmisten touhuja.

Lainasin Karilta sivuleikkurit, millä katkoimme sopivan mittaisen pätkän verkkoa. Se pyrki kovasti takaisin kippuraan, joten tallasimme sen nurmikolla suoraksi ja lähdimme sovittelemaan kasvisten päälle. Mielestäni siitä tuli oikein hieno, sen pystyy nostamaan poiskin jos haluaa. Nyt tosin taittelin reunan lankoja vihreään aitaan kiinni, ettei kehikko pääse nousemaan vahingossa.

Toivottavasti nyt pysyy kukkaset tallessa, mutta voi kehveli jos se onkin jokin ötökkä, joka noita kukkasia syö! Penteleen öttiäiset, niiden kuuluisi vaan pölytellä mun kasviksia!

Hieno kehikko, eikös! :)



Onnea ilmassa

No niin! Nyt ollaan päästy asiaan! :) Olen aivan tohkeissani eilisestä, porkkanasta en tajunnut ottaa kuvaa, mutta se oli iso, vaikka harvensin sen sieltä pienempien joukosta. Mörri-polle sai sen välipalaksi!

Käytiin Tuulikin kanssa taas toteamassa, että syödyn kesäkurpitsan kukkasen tilalle on tulossa kyllä uusia kukkasia. Kävin tänä aamuna hakemassa Prisman puutarhaosastolta rullan jotain kuusikulmaverkkoa, olisko ollut jänisverkkoa tai jotain sellaista. Siitä teen huomenna kesäkurpitsalle kehikon, niin pysyy kukkaset vastaisuudessa tallella. Hah!

Sitten mietimme mun perunoiden kokoa, kun viimeeksi Kari näytti perunoistaan yhden sievän potun mulle. Tuumasin ääneen, että voisin sunnuntaina kiskaista yhden potaatin ylös maasta. Jonka jälkeen mietin että mitä sitä sunnuntaihin odottamaan, nyt lähdetään perunan nostoon!

Tuulikki ja Kari tulivat mukaan katsomaan ja ensin piti kysyä, että "Siis miten nää niinku nostetaan, kiskotaan vaan vai?" Tuulikki kysyi hymyillen, että pystynkö mä kiskomaan (on tuo kylki edelleen kipeä hevosen selästä tippumisen takia). No ihan varmana mä nyt omat pottuni saan nostettua, kun vaan tiedän mitä teen...

Päätin ottaa vain sen reunimmaisen ylös kun se repsotti joka suuntaan ja ahdisteli mun papuja. Nyt lähtee! Otin pari vartta käsiini ja vedin ja ne lähti yllättävän helposti irti. Ne oli niin vahvan näköisiä varsia, että olin ihan varma että niitä joutuu tosiaan kiskomaan sieltä. Mutta ei, ne lähti ihan ilman uusia kylkikramppeja!

Ja samalla tuli pari pottuakin. Siinä vaiheessa olin jo aivan haltioissani, mä sain pari perunaa! Vedin saman perunakasvin muitakin varsia pois ja perunaa tuli lisää esille! Voi jukran pujut, perunaa tuli isoja ja pieniä, se alkuperäinen pottukin löytyi laatikosta! Keräsin perunoita sivuun ja kaivelin mullan vielä läpi ottaakseni talteen kaikki loputkin piskuiset ihanat perunat, mitkä sain mukavasti Tuulikin antamaan pussiin. Kyllä naistä saa jo yhden aterian mulle ja miehelleni! Onnea on oma perunamaa!

Yhden ainoan siikliperunan sato! :)

No sitten mä tohkeissani katselin mun papuja ja huomasin että yhdessä kohtaa oli kukannuput menneet huonoksi. Pahus, olivatkohan ne kuivaneet ilman pölytystä? Sitten tiirailin tarkemmin ja pyysin Tuulikkia tulemaan katsomaan. Kysyin että onko nuo kuivuneiden kukkasten kohdalla olevat reilun puolen sentin mittaiset kummalliset kohdat alkavia papuja? Tuulikin mukaan ne varmastikin olivat, joten hihkaisin Karille, että "Mulle tulee ainakin kolme papua!" Karia hymyilytti, varmaan piti ihan hassuna mua.

Onnellisena jatkoin porkkanoiden harventamista, kunnes silmät osuivat samaiseen papuun, jossa ensimmäisenä olin aiemmin kukkaset huomannut. Voi hyvänen aika! Hihkuin Tuulikkia uudestaan paikalle, meinasin jo hypellä kun olin niin täpinöissäni! Tuunykattoo, tuunykattoo! Mulla on papuja tulossa! Tuulikki sanoi että kyllä, sieltä on tulossa ainakin viisi papua. Ja nää oli jo pitkiä, varmaan 5-6cm pituutta, vaikka paksuutta ei ollut paljoa mitään.

Papuja tulollaan! :D

Kamalalla vauhdilla piti hakea puhelin autosta, että saan otettua kuvat todistusaineistoksi. Siinä oli koiratkin jo ihmeissään, että mitä tuo Täti niin viuhtoo menemään. Huomasivat kyllä, että olin hyvällä päällä kun kaikki kolme seurasivat yhtä innoissaan mua autolle ja takasin.

Koko kotimatkan himoitsin vain omakasvattamiani perunoita, sen verran kipaisin kaupassa että sain sinappisilliä perunain seuraksi. Ja kyllä ne maistuivat hyviltä! Nyt vain odottelemaan, että nuo papusetkin valmistuvat ja mulla onkin sitten ateriaa omasta (laina-)maasta! Ihanaa... <3

Hmm..

Kipasin taas katsomassa mun kesäkurpitsoja, josko olisi kukkasia näköpiirissä. Hieman kyllä harmitti, kukkaset olivat kadonneet siis irtipoikki niistä kasviksista! Taas sama juttu, niin ne edellisetkin kukkaiset lähtivät jonkun pupujussin matkaan. Tuulikki laittoi ympärille verkkoaidan, mutta eihän se pupunloikkaa estä mitenkään. Tuli mieleen, että laittaisin verkkoa siihen päällekin, öttiäiset pääsee pölyttämään, mutta rusakot ei pääsisi mehukkaisiin kukkasiin käsiksi. Ja jos se pääsee sisälle, se ei välttis pääse ulos ( ->jänispaisti). Tai sitten vedän 230 suoraa töpselistä ( -> valmiiksi paistettu jänispaisti). Pyydän edellistä lausetta anteeksi herkimmiltä lukijoilta.

Pavut kukkivat jo reippaasti ja perunat alkavat jo tursuilla yli laitojen. Ensin katsoin että onkohan joku jänö siellä taas käynyt, mutta potun varret raahautuvat itsestään alas, ne ovat niin painavia. Kysyinkin Karilta että missä vaiheessa ne pitää nostaa ja lähdimme yhdessä katsomaan heidän perunamaata. Kari kuopsutteli hetken ja näytti sitten että siellä sitä on uutta perunaa, kaunis sievä ja varmasti makoisa pottulainen kädessään. Kuorikin siitä lähti ihan noin vain peukalolla pyöräyttämällä! Voi jukra, oliskohan mullakin tuollaisia nuitten puskien alla!

Sipuleistä eivät hekään tienneet, kun kysyin että millonka ne sopisi nostaa maasta. Hieman olin käynyt aiemmin rapsuttelemassa sipulin toiselta reunalta multaa ja katsonut, että itse sipuli oli aika pieni vielä. Ne ilmeisesti pitää nostella mullista vasta myöhemmin, olkoonkin että varret ovat tosi komeat.

Porkkanoitakin taas harvensin ja nyt oli hämmästys suuri kun kiskaisin yhden ylös. Se oli jo mun pikkurillin paksuinen! Ooh, oikea porkkana! Otin niitä neljä saadakseni tilaa isommille ja päätin viedä naattiporkkanat kotiin maistiaisiksi :)

Tuulikki vielä antoi salaattipedistään mulle muutamat salaatit ja johan olikin melkein ateria valmis! Salaatti oli hyvää, kuten pikku porkkanatkin. Mä NIIN tykkään kun kasvikset antaa mulle ruokaa! :D